"Havaitaanko aito vakaumus" : vakaumuksentutkintamenettelyn muutokset sekä eettisiin omantunnonsyihin perustuva aseistakieltäytyminen 1979–1986

Suomalaista aseistakieltäytymistä on tutkittu tähän mennessä hyvin vähän ja aiheesta tehdyt tutkimukset ovat olleet lähinnä pro gradu – tutkielmia. Aseistakieltäytymistä on toisaalta sivuttu jonkin verran tutkimuksissa, jotka ovat käsitelleet esimerkiksi 1960-luvun radikalismia. 1970- ja 1980-lukujen suomalaisesta aseistakieltäytymisestä ei ole tehty kuitenkaan vielä yhtään historiantutkimusta, ja aiheesta tehdyt tutkimukset ovat tehty lähinnä oikeustieteiden näkökulmasta. Vuoteen 1986 asti aseistakieltäytyjien piti perustella vakaumuksensa asiaa tutkineelle Asevelvollisten tutkijalautakunnalle. Tämä lautakunta tutki kieltäytymisilmoitusten tehneiden kieltäytyjien perusteet kieltäytymiselle, joiden tuli perustua laintakaamiin syihin. Laki salli aseistakieltäytymisen joko uskonnollisin tai eettisin omantunnonsyin. Tässä tutkielmassa tutkitaan vakaumuksentutkintamenettelyä eli prosessia, joka perustui aseistakieltäytyjien jättämiin kieltäytymisilmoituksiin, sotilasviranomaisten suorittamaan kieltäytyjien vakaumusten ”esitutkintaan” sotilaspiirissä sekä Asevelvollisten tutkijalautakunnan lopulliseen päätöksentekoon kieltäytymisilmoituksista. Tutkielmassa tutkitaan ensinnäkin sitä, millä tavoin Asevelvollisten tutkijalautakunnan sekä sotilasviranomaisten linja päätöksenteossa muuttui aikavälillä 1979–1986. Toiseksi tutkitaan sitä, että oliko päätöksenteossa havaittavissa erilaista kohtelua uskonnollisin ja eettisin omantunnonsyin kieltäytymistään perustelleiden välillä? Havaittiinko jommankumman joukon kieltäytymisperusteissa useammin ”aitoa vakaumusta”, jonka takia anomukset olisi voitu hyväksyä? Tutkielmassa tutkitaan myös sitä, millä syin ja perustein eettisin omantunnonsyin anomuksen jättäneet perustelivat kieltäytymistään. Tutkielman alkuperäislähteenä toimii Asevelvollisten tutkijalautakunnan arkiston aineistot, joita tutkimuskäytössä on käyttänyt vain Martin Scheinin, joka tutki aseistakieltäytymistä oikeustieteiden näkökulmasta 1980-luvulla. Tutkielmassa tutkimusmenetelminä hyödynnetään lähilukua sekä kvantitatiivista analyysiä. Tutkielmassa on aineistolähtöinen näkökulma aiheeseen, jonka perusteella alkuperäislähteenä toimineet Asevelvollisten tutkijalautakunnan arkiston aineistot määrittävät tutkielman kulkua sekä rakennetta. Tutkielman aineistojen pohjalta voidaan esittää se, että Asevelvollisten tutkijalautakunta hyväksyi useammin sellaisen anojan kieltäytymisilmoituksen, joka perustui uskonnollisiin omantunnonsyihin. Aineistosta esiin nousevia perusteita, joilla kieltäytymistä perusteltiin, olivat muun muassa elämän näkeminen itseisarvona, yleinen armeijavastaisuus sekä ydinaseiden ja asevarustelun näkeminen uhkaavana rauhantilan säilymiselle.