Kenen äänellä, millä asialla? Sosiaali- ja terveysjärjestöjen edustuksellisuus, toimintaympäristön muutokset ja operatiivisen johdon toimijuus.

Abstract

Throughout their history, Finnish social and health care associations have played a significant role in promoting societal interests or those of different groups of people. At the same time, they have been involved in multifaceted social activities, generated expertise, and produced different services. However, recent research suggests that the associations have been hybridised, and their operating methods adopted from other sectors are considered to have reduced their ability and possibilities for representativity. The aim of this study is to examine the representativity of social and health care associations and their executive directors as interpreters and definers of representativity. The main research questions are: (1) What is the representativity of social and health care associations like? (2) What kind of actors are the executive directors of these associations? In addition to the principal research material comprising interviews with 24 executive directors, two smaller data sets have been utilised: background data compiled from the materials of the interviewed executive directors’ associations; and exemplary data compiled from the documents of six different social and health care associations. The research materials were analysed using theoretical and data-driven content analysis. The results demonstrate the hybridisation of social and health care associations as increased professionalism and managerialism, which have resulted especially from the public management models and pressures of the public sector. As regards representativity, there has yet been no essential change in the long-term policies of the associations. A close relationship with the public sector and the promotion of structural, societal and institutional representation are important for representativity. Influencing legislation is at the core of representativity, which also more generally implies influencing politics, decisions, and different social values and attitudes. The different types of agency in operative management highlighted by the research (normative agency, mandate agency, office agency, and owner or principal agency) demonstrate that the position of executive directors is determined dynamically and through negotiations. The agencies manifest the central role of employees in interpreting and defining representativity. From the perspective of democracy in organisational activities, this can be regarded as a problem. On the other hand, it can be beneficial for the associations to provide their operative management with extensive agency based on each association’s strategic and situation-specific needs.

Suomalaisilla sosiaali- ja terveysjärjestöillä on historiansa ajan ollut merkittävä rooli erilaisten ihmisryhmien tai yhteiskunnallisten intressien esiintuojana. Samalla ne ovat toteuttaneet moninaista sosiaalista toimintaa, tuottaneet asiantuntijuutta sekä erilaisia palveluja. Viimeaikaisen tutkimuksen mukaan järjestöjen on kuitenkin nähty hybridisoituneen ja omaksuneen toisten sektoreiden toimintatapoja, minkä on koettu vähentäneen järjestöjen kykyä ja mahdollisuuksia edustuksellisuuteen. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella lähemmin sosiaali- ja terveysjärjestöjen edustuksellisuutta ja niiden toiminnanjohtajia edustuksellisuuden tulkitsijoina ja määrittäjinä. Päätut-kimuskysymykset ovat, millaista sosiaali- ja terveysjärjestöjen edustuksellisuus on sekä millaisia toimijoita sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnanjohtajat ovat. Tutkimuksen pääaineistona käytetään kahdenkymmenenneljän toiminnanjohtajan haastatteluja, jonka lisäksi on hyödynnetty kahta pienempää aineistoa: haastateltujen toiminnanjohtajien järjestöjen materiaaleista koottua tausta-aineistoa sekä kuuden erityyppisen sosiaali- ja terveysjärjestön erilaisista dokumenteista koottua esimerkkiaineistoa. Aineistojen analyysissä käytetään teoreettista ja aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tulokset osoittavat sosiaali- ja terveysjärjestöjen hybridisoitumista ammattimaistumisena ja managerialisoitumisena, mikä on johtunut erityisesti julkiselta sektorilta peräisin olevista julkisjohtamisen malleista ja paineista. Edustuksellisuuden suhteen sosiaali- ja terveysjärjestöjen pitkässä linjassa ei kuitenkaan ole tapahtunut olennaista murrosta. Edustuksellisuudelle on tärkeää läheinen suhde julkiseen sektoriin sekä pyrkimys rakenteelliseen, yhteiskunnalliseen ja institutionaaliseen, edustamiseen. Edustuksellisuuden ytimessä on lainsäädäntöön vaikuttaminen, mutta se on yleisemmin myös politiikkaan, päätöksiin ja erilaisiin yhteiskunnallisiin arvoihin ja asenteisiin vaikuttamista. Tutkimuksessa esilletulleet erilaiset operatiivisen johdon toimijuudet (normisuhteinen toimijuus, mandaattitoimijuus, toimistotoimijuus ja omistaja- tai päämiestoimijuus) osoittavat, että toiminnanjohtajien asema on dynaamisesti ja erilaisissa neuvotteluissa määrittyvä. Toimijuudet ilmentävät toimihenkilöiden keskeistä asemaa edustuksellisuuden tulkitsemisessa ja määrittämisessä. Järjestötoiminnan kansanvaltaisuuden kannalta tämän voi katsoa olevan ongelma, mutta toisaalta järjestöjen edun mukaista voi olla myös mahdollistaa operatiiviselle johdolle laajaa, järjestön strategisista ja tilannekohtaisista tarpeista lähtevää toimijuutta.