Lasten ja nuorten hampaiden harjaustiheyteen yhteydessä olevat tekijät – muutokset 7–13 ikävuosien välillä : LATE-aineiston tuloksia

Suunterveys on merkittävä osa yleisterveyttä. Suomalaislasten ja -nuorten suunterveyttä on edistetty järjestelmällisesti jo usean vuosikymmenen ajan, mutta suositusten mukainen hampaiden harjaus ei siitä huolimatta toteudu suurella osalla lapsista ja nuorista. Myös lasten ja nuorten suusairaudet ovat varsin yleisiä maksuttomasta suun terveydenhuollosta huolimatta. Perheen sosioekonominen asema on yhteydessä lasten ja nuorten terveystottumuksiin, ja lapsuudessa muodostuneet tottumukset näkyvät usein vielä aikuisuudessakin. Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sosioekonomisten tekijöiden, karieksen esiintyvyyden, suun terveydenhuollon palveluiden käytön sekä ravitsemustottumusten yhteyttä lasten ja nuorten hampaiden harjaustiheyteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös harjaustiheydessä iän myötä tapahtuvia muutoksia sekä muutosta selittäviä tekijöitä. Tutkimusaineistona hyödynnettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Lasten ja nuorten terveysseurantatutkimusta sekä Lasten ja nuorten terveysseurannan jatkotutkimusta. Tutkimuksen ensimmäisessä osiossa tarkasteltiin 1-luokkalaisten lasten (n=1081) kyselyaineiston tuloksia frekvenssijakaumien, ristiintaulukoinnin ja ꭓ²-testin avulla. Tutkimuksen toisessa osiossa tarkasteltiin 1-luokkalaisten (n=548) kysely- ja jatkokyselyaineiston tuloksia frekvenssijakaumien, ristiintaulukoinnin, ꭓ²-testin sekä toistomittausten varianssianalyysin avulla. Tutkimuksen ensimmäisessä osiossa tutkittavien keski-ikä oli keskimäärin 7 vuotta ja toisessa osiossa keskimäärin 7 vuotta ja 13 vuotta. Tutkimuksen tulosten mukaan suositusten mukainen hampaiden harjaustiheys ei toteutunut suurella osalla 7-vuotiaista lapsista ja 13-vuotiaista nuorista. Harjaustiheydessä esiintyi eriarvoisuutta ja sukupuolittuneisuutta. Parempi sosioekonominen asema, kariesvapaa hampaisto sekä säännölliset ravitsemustottumukset olivat yhteydessä parempaan hampaiden harjaustiheyteen niin lapsuudessa kuin nuoruudessa. Suun terveydenhuollon palveluissa havaittu yhteys nuorten harjaustiheyteen oli negatiivista. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellut tekijät lapsuudessa olivat suun terveydenhuollon palveluita lukuun ottamatta yhteydessä hampaiden harjaustiheyteen nuoruudessa. Harjaustiheys kasvoi iän myötä erityisesti tytöillä ja aika ja sukupuoli selittivät harjaustiheydessä tapahtuvaa kasvua 7–13 ikävuosien välillä. Lapset ja nuoret kaipaavat edelleen säännöllistä ja järjestelmällistä suunterveyden edistämistä. Positiiviset mallit ja puitteet ovat merkittäviä tekijöitä lasten ja nuorten terveyden edistämisessä, ja suunterveyden edistäminen tulisikin kohdistaa koko perheelle. Suun terveydenhuollossa olisi hyödyllistä kehittää selkeät terveyden edistämisen toimintamallit ja tarjota lisäkoulutusta potilaslähtöiseen terveyden edistämiseen.