Demokratian itsepuolustus nyky-Suomessa

Tutkielma on monitahoinen. Sen tarkoituksena on spesifisti selvittää Suomen parlamentaarisen instituution ja yleisemmin suomalaisen poliittisen järjestelmän reagoimista äärioikeistolaisen liikehdinnän nousuun pakolaiskriisin ollessa akuuteimmillaan syksyllä 2015. Toisaalta tutkielmassa pohditaan teoreettisesti poikkeusolojen vaikutusta yhteiskuntaan ja demokratiaan sekä sitä, millaiselle arvopohjalle suomalainen yhteiskunta nojaa. Tutkimusaineistona on keskustelualoite rasismista ja vihateoista Suomessa sekä sen pohjalta käyty ajankohtaiskeskustelu 14.10.2015. Suomen eduskuntapuolueet asettuivat ajankohtaiskeskustelussa hyvin vahvasti rasismia vastaan. Keskustelualoite voidaan nähdä yhtenä suomalaisen demokratian toimivana välineenä purkaa yhteiskunnallisia jännitteitä. Se tarjosi osaltaan mahdollisuuden pakolaiskriisin kanavointiin parlamentaarisin keinoin ja toimi samalla opposition politiikan teon välineenä. Rasisminvastaisen viestin lähettäminen on myös keskustelualoitteen ja eduskuntakeskustelun yksi tavoite ja se näyttäisi keskustelussa toteutuvan. Keskustelualoitteella pyrittiin vaikuttamaan äärioikeiston tilannekuvan päivittämiseen ja laittamaan liikkeelle lainsäädännöllisiä kiristyksiä vihapuheen ja vihatekojen hillitsemiseksi. Suomalaisten laajasti tukema ja tutkimustenkin mukaan arvostama kaikkien ihmisten oikeus hyvään elämään, suvaitsevaisuus, tasa-arvo ja siitä kumpuava yhteiskunnallinen luottamus näyttäisivät pitävän suomalaista demokraattista yhteiskuntajärjestelmää pystyssä. Muista EU-maista Suomea erottavat erityisesti tasa-arvo ja suvaitsevaisuus. Koska universaalit arvot, suvaitsevaisuus ja hyväntahtoisuus, sekä osaltaan turvallisuus, eivät vahvistu yhtä aikaa, se selittää osaltaan suomalaisten kahtiajakoa pakolaiskriisissä: vieraanvaraisuutta ja ihmisarvoa vaalivaa toimintaa ja toisaalta turvallisuushakuisuutta. Tutkielman mukaan näyttäisi siltä, että parlamentarismi yhdessä tasa-arvoisuuden ja suvaitsevaisuuden perinteen kanssa pitää meidät poissa Giorgio Agambenin leireiltä ja totalitarismin tieltä. Turvapaikanhakijoiden ei myöskään voi katsoa olevan agambenilaisittain ”paljasta elämää”, sillä heitä ei Suomessa riisuttu poliittista oikeuksista. Roberto Espositon immuniteetin käsitteen näkökulmasta Suomi ei myöskään immunisoinut itseään turvapaikanhakijoita vastaan. Toisin on nyt vallitsevassa covid-19-tilanteessa, jossa voitaneen katsoa valtion pyrkivän jokseenkin voimakkaasti immunisoimaan itseään. Tästäkin huolimatta kaikki on tapahtunut eduskunnan tuella ja lainsäädäntöjärjestyksen mukaan. Parlamentarismin proseduureja ei ole lähdetty hylkäämään missään vaiheessa poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta nyt eikä vuoden 2015 pakolaiskriisin osalta.