Musiikin rooli Suomen ja Neuvostoliiton välisissä sotienjälkeisissä suhteissa

Tässä tutkielmassa käsitellään kulttuuri- ja musiikinhistoriallisen linssin läpi vuodesta 1944 eteenpäin Suomen ja Neuvostoliiton välillä vallinnutta poliittista tilannetta ja siihen vaikuttaneita toimijoita. Talvi- ja jatkosodan loppu-essa vuonna 1944 Suomen ja Neuvostoliiton suhteet olivat kovilla, ja maiden välillä oli edelleen vahva vihollisase-telma. Kuitenkin heti sotia seuraavien ’vaaran vuosien’ aikana ymmärrettiin, ettei tilanne ollut kestävä, ja todelli-seen rauhanomaiseen yhdessäeloon ja ystävällismielisiin suhteisiin oli päästävä. Erilaisia toimia pantiin välittömäs-ti alulle näiden tavoitteiden saavuttamiseksi (Holmila & Mikkonen 2015). Tutkielman tavoite on kartoittaa yleisellä tasolla mitä näinä kriittisinä vuosina tapahtui, ja mitä tapahtumista seurasi. Neuvostoliitto muistetaan kenties kaikkein parhaiten ideologiansa ja politiikkansa lisäksi esimerkiksi sotilaallisesta mahdistaan. Usein kuitenkin unohtuu, että Neuvostoliitto oli myös vahva kulttuurinen mahti, ja esimerkiksi taiteen rahoitus oli erittäin avokätistä. Kulttuurista muodostuikin kulttuurivaihdon muodossa suuri osa Suomen ja Neuvos-toliiton välisten suhteiden parantamistoimia. Kulttuurivaihdon laajuus ja substanssi vaihteli paljon etenkin vuosina 1944-1960, ja sitä tapahtui lopulta niin musiikin, tanssin, kirjallisuuden, teatterin ja elokuvan, kuin kuvataiteenkin piirissä. Alkuvuosina kuitenkin nimenomaan musiikki oli suurimmassa roolissa, ja vierailevista taiteilijoista suurin osa oli solisteja, säveltäjiä, kapellimestareita ja muita musiikkivaikuttajia (Mikkonen 2019). Suomen ja Neuvostoliiton välistä historiaa on tutkittu perinteisesti esimerkiksi politiikan ja talouden kautta. Tämä tutkielma väittää, että kulttuurilla ja taiteella, etenkin musiikilla, on ollut myös merkittävä rooli Neuvostoliiton ja Suomen keskinäisessä historiankulussa, sekä suhteiden kehityksessä. Neuvostoliiton säveltaideperinteen korkeata-soisuus sekä Suomen nälkä tätä mysteeristä taidemahtia kohtaan saivat aikaan taiteilijavierailuita, joista iloa sai moni, ja jotka saivat niin ikään monella vihan ja katkeruuden tuntemukset ainakin hetkeksi taka-alalle.