"Perinteellinen, naisellinen, kaunis ja vähän erikoinen" : häämuoti ja hääkertomukset Eevassa, Hopeapeilissä ja Pariisin Voguessa 1960-luvulla

Abstract

Tässä tutkielmassa syvennyn kolmen eri naistenlehden – Eevan, Hopeapeilin ja Pariisin Voguen – sivuilla 1960-luvun aikana esiteltyyn naisten häämuotiin sekä hääkertomuksiin. Sen lisäksi, että kyseessä on tyylihistoriallinen katsaus morsianten pukeutumiseen, analysoin sitä, miten naistenlehdissä kirjoitettiin sekä häistä että hääparista.

Alkuperäislähteideni lähiluvun aikana etsin niistä toistuvia diskursseja ja teemoja. Kirjoitan siitä, millainen naistenlehtien tyypillinen morsian oli, suhteuttaen tämän siihen, miten naistenlehtien toimittajat kirjoittivat sulhasista. Heteroseksuaalisuuden lisäksi joko ylä- tai keskiluokkaisuus sekä valkoihoisuus määrittivät naistenlehtien keskivertohääparia. Erityistä huomiota olen antanut naistenlehtien tavalle rakentaa ja määrittää sukupuolta, sillä perinteiset sukupuoliroolit nousivat aineistossani voimakkaasti esiin. Käsittelen myös 1960-luvun kauneusihanteita.

Pureudun naistenlehtien tyypillisiin häihin eli ylellisiin seurapiirihäihin. Seurapiirihäiden lisäksi naistenlehdissä kirjoitettiin paljon kuninkaallisista häistä. Häiden juhlinta sai spektaakkelinomaisia piirteitä, ja tätä ilmiötä tarkastelen samalla kun pohdin, millainen merkitys erilaisten hääjuttutyyppien seuraamisella oli naistenlehtien lukijoille. Hääparin lisäksi naistenlehtien toimittajat kirjoittivat paljon häävieraista, joiden korkea yhteiskunnallinen status nostettiin hääjuttutyypeissä poikkeuksetta esiin. Tämä kytkeytyy perhearvojen vaalimiseen, mikä yhdistääkin kaikkia kolmea tutkimaani naistenlehteä. Erityisen paljon palstatilaa saivat seremoniaan osallistuneet lapset, joiden suloisuutta alleviivattiin. Perhediskurssin ylläpito oli yksi keino, jolla naistenlehdissä kannustettiin nuoria naisia perheen perustamiseen. Toimittajien taipumuksesta konservatiivisuuteen kielii myös uskonnon jatkuva esiin nostaminen. Avioliitto oli tarkoitus solmia eliniäksi.

Näiden teemojen lisäksi käsittelen naistenlehtien onnellisuusdiskurssia. Kaikissa naistenlehdissä toisinnettiin ajatusta hääpäivästä naisen elämän onnellisimpana päivänä. Etsin tälle syitä tutkimuskirjallisuutta apuna käyttäen. Tutkielmani viimeinen luku on omistettu morsianten pukeutumiselle. Yksittäisten hääpukujen analysoinnin sijaan keskityn hääpukeutumisen suurempiin linjoihin. Näkökulmana on nimenomaan se, millaisena hääpukeutuminen näyttäytyy naistenlehtien kautta.

Kaiken kaikkiaan Eevan, Hopeapeilin ja Voguen hääkertomuksia voi luonnehtia jaetuiksi, sillä samat diskurssit toistuivat lehdestä toiseen. Naimisiinmeno – josta jokainen tyttö oli pienestä pitäen haaveillut – oli 1960-luvun naiselle elämän merkittävin virstanpylväs.