Elämän ja kuoleman kysymys : ihmisyyden perustavan dikotomian muotoilut Erich Frommin tuotannossa

Käsittelen tässä opinnäytetyössä filosofi ja sosiaalipsykologi Erich Frommin (1900–1980) kirjallista tuotantoa elämän ja kuoleman dikotomian näkökulmasta. Pyrin osoittamaan, että Frommin kirjallinen tuotanto avautuu systemaattisena jatkumona, mikäli sen keskeisenä teemana nähdään valinta elämän ja kuoleman välillä. Tämän näkökulman kautta myös monet Frommin käsitteet voidaan kontekstoida mielekkäällä ja ymmärrettävällä tavalla osaksi laajaa, mutta melko yhtenäistä filosofista kokonaisuutta. Frommin humanistisessa ajattelussa ihmisen ristiriitainen asema luonnossa luo pohjan ihmisten universaaleille eksistentiaalisille tarpeille. Näiden tarpeiden huomioiminen on olennaista mielekkäälle inhimilliselle elämälle ja suuntautumiselle kohti inhimillistä kasvua ja elämän rakastamista. Yhteiskunta pyrkii kuitenkin säilyäkseen mukauttamaan jäsenensä osaksi yhteiskuntaa usein näiden eksistentiaalisten tarpeiden kustannuksella. Tarkastelen sitä, kuinka tässä mukautumisen prosessissa Fromm nostaa keskeiseen asemaan Karl Marxin ja Sigmund Freudin ajattelua yhdistelevän yhteiskuntaluonteen käsitteen, jonka avulla voidaan analysoida sosiaalipsykologisesti kehitystä, jossa ihmiset vieraantuvat itsestään ja toisistaan. Vieraantumisen kautta ihmiset laiminlyövät eksistentiaaliset tarpeensa, eivätkä päädy valitsemaan elämää ja inhimillistä kasvua, vaan suuntautuvat vaihtelevin aste-eroin kohti tuhoa ja kuolemaa. Käyn läpi vaiheittain, kuinka elämän ja kuoleman valinta ilmenee Frommilla käsitteellisesti 1940-luvulla ensin valintana spontaanin aktiivisuuden ja passiivisuuden välillä ja muutamaa vuotta myöhemmin elämänmyönteisen produktiivisuuden ja vieraantuneen epäproduktiivisuuden välillä. 1960-luvulla keskeiseksi Frommilla nousee valinta elämää rakastavan biofilian ja kuolemaan suuntautuneen nekrofilian välillä. Lopulta 1970-luvulla valinta hahmottuu Frommin tuotannossa olemisen ja omistamisen moodien kautta, ja esitän, että Frommin aiemmat muotoilut sisältyvät näihin olemassaolon moodeihin. Tarkastelen myös joitain Frommin ajattelua kohtaan esitettyjä kriittisiä huomioita. Lisäksi esitän tapoja yhdistää frommilaista viitekehystä tutkimuksiin ihmisten, luonnon ja eläinten suhteesta sekä ihmisten ja teknologian suhteesta. Katson, että nämä ovat ajankohtaisia aiheita, joiden parissa Frommin ajattelu ja tarkastelemani näkökulma voivat olla hedelmällisiä.