Kokonaisarkkitehtuurin viitekehysten käyttö ketterien toimintamallien yhteydessä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa oli tarkoituksena selvittää kirjallisuuskatsauksen sekä empiirisen tutkimuksen avulla, kuinka kokonaisarkkitehtuurin eri menetelmistöt ja viitekehykset toimivat organisaation ketteryyden edesauttajina ja mahdollistajina. Kokonaisarkkitehtuurilla pyritään kuvaamaan organisaation IT-kokonaisuuden rakenne sekä sen käyttö suhteessa organisaation liiketoimintaympäristöön. Kokonaisarkkitehtuurin käyttö on yleistynyt viime vuosien aikana julkisen hallinnon organisaatioiden keskuudessa. Tämän myötä viime aikoina valtavirran työskentelytavaksi nousseiden ketterien menetelmien tarjoamat hyödyt ovat herättäneet kiinnostusta myös kokonaisarkkitehtuurin parissa. Ketterien menetelmien avulla uskotaan saatavan hyötyjä myös kokonaisarkkitehtuurin suunnitteluun. Ketterät menetelmät nähdään mahdollisuutena tehdä kokonaisarkkitehtuurista enemmän käytännönläheistä, tehokasta, kevyttä ja joustavaa ilman, että jätetään tekemättä perinteisiä kokonaisarkkitehtuurityön prosesseja ja tehtäviä. Tämän tutkielman kirjallisuuskatsaus keskittyy selvittämään aiemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta TOGAF-, JHS 179 - ja SAFe- viitekehyksiä ja niiden ominaisuuksia. Empiirisessä osiossa tarkastellaan yhden julkishallinnon organisaation kokonaisarkkitehtuuria. Empiirinen tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla kokonaisarkkitehtuurin parissa kohdeorganisaatiossa työskenteleviä henkilöitä. Aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella voidaan olettaa, että kokonaisarkkitehtuurin kehittäminen ketterämpään suuntaan on mahdollista, mutta se ei ole yksinkertaista toteuttaa. Monien menetelmistöjen ja viitekehysten haasteena nähtiin monimutkaisuus ja käytön raskaus. Tutkimuksessa havaittiin, että ketteryyden yhdistäminen kokonaisarkkitehtuuriin on mahdollista, mutta se toteuttaminen on haastavaa. Menetelmien jalkauttaminen organisaatiotasolla on pidempiaikainen prosessi, mutta tämän nähdään tuovan hyötyä ketteryyttä ajatellen. Tutkimuksen perusteella voidaan kokonaisarkkitehtuurin osalta olevan käynnissä muutos kohti tarveperusteista arkkitehtuurimallinnusta ja arkkitehtuurin yhä tiiviimpää integrointia kehitystoiminnan yhteyteen.