Henkilökohtaisten arvojen ja sosiaalisen liikkuvuuden yhteys terveyskäyttäytymiseen keski-iässä

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella henkilökohtaisten arvojen yhteyttä terveyskäyttäytymiseen keski-ikäisillä henkilöillä. Lisäksi tarkasteltiin koulutustason moderaattorivaikutusta arvojen ja terveyskäyttäytymisen välisessä yhteydessä sekä erosivatko sosiaalisen liikkuvuuden kokeneiden henkilöiden arvot ja terveyskäyttäytyminen niiden henkilöiden arvoista ja terveyskäyttäytymisestä, jotka olivat säilyttäneet lapsuutensa aikaisen sosioekonomisen aseman siinä ryhmässä, johon liikkuvuuden kokeneet olivat päätyneet. Tutkimuksen aineistona käytettiin Jyväskylän yliopistossa meneillään olevan Lapsesta aikuiseksi -tutkimuksen vuonna 2009 kerättyä aineistoa. Vuonna 2009 tutkimukseen osallistui 271 henkilöä, joista naisia oli 47 %. Tutkimukseen osallistuneet edustivat omaa ikäkohorttiaan Suomessa. Henkilökohtaisia arvoja mitattiin Schwartz Value Survey (SVS) -kyselyllä. Terveyskäyttäytymistä selvitettiin itsearviointilomakkeilla ja kehon painoindeksillä (BMI). Sosiaalisen liikkuvuuden osalta tarkasteltiin koulutuksen kautta tapahtunutta ylisukupolvista liikkuvuutta. Tilastollisina menetelminä käytettiin binääristä logistista regressioanalyysia, yksisuuntaista varianssianalyysia ja Khiin neliö -testiä. Henkilökohtaisten arvojen ja terveyskäyttäytymisen väliset yhteydet erosivat sukupuolten välillä. Miehillä perinteet oli positiivisesti yhteydessä liikunnan harrastamiseen ja virikkeisyys tupakointiin. Suoriutuminen yhdistyi positiivisesti ylipainoon ja negatiivisesti liikunnan harrastamiseen. Naisilla huolenpito oli positiivisesti yhteydessä raittiuteen ja humalajuomisen vähäisyyteen ja toiminnan vapaus raittiuteen. Suvaitsevaisuus ja virikkeisyys yhdistyivät negatiivisesti raittiuteen. Suoriutuminen, luonnonsuojelu ja luotettavuus yhdistyivät positiivisesti liikunnan harrastamiseen. Yhteiskunnallinen huolenpito ja toiminnan vapaus yhdistyivät negatiivisesti liikunnan harrastamiseen. Mielihyvä yhdistyi positiivisesti tupakointiin. Koulutustaso muunsi henkilökohtaisten arvojen ja terveyskäyttäytymisen välisen yhteyden suuntaa joidenkin arvojen osalta. Korkeasti koulutetuilla miehillä luonnonsuojelu yhdistyi positiivisesti tupakointiin ja valta raittiuteen. Matalasti koulutetuilla miehillä perinteet oli positiivisesti yhteydessä humalajuomisen vähäisyyteen. Korkeasti koulutetuilla naisilla virikkeisyys ja suoriutuminen olivat positiivisesti yhteydessä tupakointiin ja suvaitsevaisuus oli negatiivisesti yhteydessä raittiuteen. Matalasti koulutetuilla naisilla toiminnan vapaus oli negatiivisessa yhteydessä liikunnan harrastamiseen. Ylisukupolvisen sosiaalisen liikkuvuuden alaspäin kokeneet henkilöt arvostivat mielihyvää vähemmän kuin matalassa sosioekonomisessa asemassa koko elämänsä pysyneet henkilöt. Ylisukupolvisen sosiaalisen liikkuvuuden ylöspäin tehneet henkilöt harrastivat liikuntaa enemmän kuin korkeassa sosioekonomisessa asemassa koko ajan pysyneet. Johtopäätöksenä voidaan todeta henkilökohtaisten arvojen ja terveyskäyttäytymisen olevan yhteydessä toisiinsa, mutta yhteydet vaihtelevat riippuen henkilön sukupuolesta ja koulutustaustasta. Terveyskäyttäytymiseen kohdistuvaa elintapaohjausta suunniteltaessa ja toteutettaessa olisi hyödyllistä käyttää yksilöllisiä arvopohjaisia lähestymistapoja.