Ainutkertaisuuden politiikka : ainutkertaisuuksien yhteisö Hannah Arendtin ja Jean-Luc Nancyn filosofiassa.

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten Hannah Arendt ja Jean-Luc Nancy ymmärtävät ainutkertaisuuksien moneuteen perustuvan politiikan ja yhteisön. Tarkastelen aihetta sekä ontologisella että poliittisen teorian tasolla. Tutkielman tarkoituksena ei ole niinkään vertailla näiden kahden filosofin ajatuksia, vaan pikemminkin selvittää millä tavoin he ovat tämän teeman käsitteellistäneet ja saada selville kahden näkökulman kautta ainutkertaisuuden politiikan keskeisimmät elementit. Arendtin kohdalla selvitän ensiksi maailman, syntyväisyyden ja yksilöiden ainutkertaisen moneuden käsitteet, jotka luovat ontologisen pohjan ainutkertaisten yksilöiden moneuteen perustuvalle poliittiselle yhteisölle. Nancyn kohdalla keskityn kanssaolemisen käsitteeseen, joka antaa pohjan hänen yhteisöajattelulleen. Arendtin ja Nancyn ajattelusta löytyy useita yhtymäkohtia, joita voidaan pitää ainutkertaisuuden politiikan teoreettisena perustana. Tutkielmassa selviää, että ainutkertaisuuksien yhteisö toteutuu aina ihmisten välillä. Arendtin poliittinen yhteisö perustuu julkisessa tilassa tapahtuvaan toimintaan, jossa jokainen toimii ja puhuu omasta ainutkertaisesta näkökulmastaan tasaveroisten ihmisten moneudessa. Nancyn hahmottelema yhteisö perustuu ainutkertaiselle monikollisuudelle ja on luonteeltaan yhteisenä- ja kanssaolemista. Hänen muotoilemansa yhteisöajattelun keskiössä on esillä oleminen itsensä ulkopuolella, toisille altistuneena, toisten ollessa samalla tavoin altistuneita. Arendtin ja Nancyn pohjalta hahmottuva ajatus ainutkertaisuuden politiikasta ei perustu yhteisön ennalta määrätylle päämäärälle tai yhteisön yhteiselle substanssille. Sen sijaan siihen kuuluu olennaisesti ihmisten välillä tapahtuvien asioiden, esimerkiksi puheen, toiminnan tai merkityksen jakamisen, ennalta-arvaamattomuus ja muuttuvaisuus. Työ tuo esiin, miten yhteen ideaan, ajatukseen tai perustaan nojaava käsitys politiikasta voi pahimmillaan johtaa totalitaarisiin liikkeisiin, ja myös sen, miten tämän kaltainen ajattelu on löydettävissä modernista poliittisesta ajattelusta. Tämä näkyy esimerkiksi Arendtin analyysissä modernista (massa)yhteiskunnasta ja Nancyn ajatuksessa, että liberaali individualismi päätyy lopulta atomisoituun yksilöön, joka on läsnä myös totalitarismissa. Totalisoiva politiikka tuottaa Arendtin ja Nancyn mukaan kasvottoman massan, jolloin ainutkertaisten yksilöiden moninaisuudessa ilmeneminen ei ole mahdollista. Tutkielman johtopäätöksenä on, että ainutkertaisuuksien monikollisuuteen perustuva ajattelu politiikan taustalla vastustaa totalisoivaa, yhteen asiaan perustuvaa politiikkaa.