Zur Verwendung der Verben einschenken und eingießen im heutigen Deutsch

Saksan kielen kuten muidenkin kielten kielioppi rakentuu verbien ympärille. Vieraan kielen oppijan näkökulmasta lähimerkitykselliset verbit ovat erityinen oppimishaaste, koska ne esitetään sanakirjoissa usein toinen toistensa synonyymeinä. Verbeillä saattaa kuitenkin olla eroja esimerkiksi merkityksissä, vivahteissa, käyttötaajuuksissa, alueellisuudessa sekä käyttöyhteyksissä. Sanakirjoissa olisi tarpeen kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kielenoppija osaa valita kulloinkin tarkoituksenmukaisen vaihtoehdon eli tunnistaa käyttöyhteyteydet, jotka ovat molemmille verbeille yhteisiä, mutta myös sellaiset, jotka erottavat verbit toisistaan. Tässä kandidaatintutkielmassa selvitetään lähimerkityksisten verbien - einschenken ja eingießen - käyttötapoja. Tutkimuksessa vertaillaan keskenään eri sanakirjalähteiden tarjoamia kuvauksia näiden verbien merkityksistä sekä käytöistä. Sen jälkeen sanakirjatietoja vertaillaan todelliseen kielenkäyttöön korpusanalyysin (DeReKo) avulla. Lopuksi pohditaan sitä, miten sanakirjojen kuvauksia voisi kehittää, jotta ne palvelisivat paremmin kielen oppijan tietotarpeita. Sanakirjavertailu osoittaa eri lähteiden välillä huomattavia eroja sen suhteen, millaisia merkityksiä ja käyttötapoja ne näille verbeille tunnistavat. Korpusanalyysin tuottama kvantitatiivinen tieto eri käyttötapojen yleisyydestä puolestaan auttaa tunnistamaan verbien väliset keskeiset käyttöerot, jotka sanakirjoissa olisi nykyistä paremmin tarpeen huomioida. Tulokset vahvistavat verbien väliseksi semanttiseksi suhteeksi osittaissynonymian. Yhteisten merkitysten ja käyttötapojen lisäksi verbeillä on selkeästi tunnistettavia omia käyttötapojaan, joissa ne eivät ole vaihdettavissa.