”Miksi emme luottaisi?” : retorinen tarkastelu suomalaisen tiedustelulainsäädännön lähetekeskustelusta

Tutkielmassa tarkastellaan eduskunnan lähetekeskustelua 20.2.2018. Tuolloin eduskunta aloitti suomalaista tiedustelua koskevien lainsäädännön käsittelyn. Työssä lähetekeskustelun puheenvuorot nähdään parlamentaarisena retoriikkana ja niitä tarkastellaan turvallistamisen teorian näkökulmasta. Tutkimusaineisto on lähetekeskustelun pöytäkirja, joka on julkaistu eduskunnan verkkosivuilla. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kansanedustajat keskustelivat tiedustelua koskevista lakiesityksistä. Tähän vastataan tarkemmin kysymyksillä: Miten kansanedustajat puhuivat lakiesitysten puolesta ja vastaan? Mitä keskustelussa turvallistettiin? Miten he käyttivät retorisia keinoja ja aiheeseen liittyviä käsitteitä? Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimii politiikka parlamentaarisena retoriikkana. Se on samalla myös metodinen näkökulma, johon yhdistetään turvallistamisen teoria. Työn havaintona on muun muassa se, että kansanedustajat pyrkivät puhumaan aiheesta kattavasti ja konsensushakuisesti lähetekeskustelun puheenvuoroissaan. Turvallistamisen näkökulmasta tietoverkot ja kybertoimintaympäristö turvallistettiin ja niiden esitettiin olevan uhattuina. Lakiesityksiä puolustaneet toivat esiin tiedustelun tarpeen välttämättömänä keinona, samalla esittäen sen kuitenkin arkipäiväisenä toimintona. Lakiesitysten ja esitettyjen toimivaltuuksien lisäämisestä vallitsi lähes yksimielisyys. Lakiesityksiä kritisoineet välttivät puhumasta suoraan niitä vastaan ja pyrkivät pikemminkin vastaturvallistamaan viranomaisten toiminnan. Analyysi osoitti myös, että suomalaisessa keskustelussa toistui vastaavia piirteitä ja perusteluita, kuin aiemmassa länsimaisessa tiedustelu- ja valvontakeskustelussa. Tällaisia perusteluja olivat muun muassa kansallinen turvallisuus ja tiedustelun normalisointi sen tuottamalla hyödyllä.