Immigrant eldercare workers in ageing Finland : experiences of workplace interaction

Aikaisempien tutkimusten valossa pitkälle teollistuneet maat ovat hyötyneet maahanmuuttajataustaisista työntekijöistä hoitoalalla työpulan aikana, mikä johtuu osittain kiihtyvästä ikääntymisestä yhteiskunnissa (esim. Munkejord, 2017; Spencer et al., 2010; van Hooren, 2012). Tutkimusten tarkoituksena on ollut saada parempi ymmärrys siitä, miten maahanmuuttajataustaisen hoitotyövoiman panos muokkaa yhteiskuntia. Tämä pro gradu -tutkielma osallistuu tutkimusalaan analysoimalla maahanmuuttajataustaisten vanhustenhoitotyöntekijöiden kokemuksia työpaikkavuorovaikutuksesta Suomessa. Koska vanhustyö pääasiassa perustuu kanssakäymisiin ihmisten kanssa, ymmärrys siitä, mitä maahanmuuttajataustaiset työntekijät pitävät tärkeänä työpaikkavuorovaikutuksessa, voi tarjota arvokkaita oppitunteja alalle. Tämän pro gradun tutkimuskysymys on: Mitä maahanmuuttajataustaiset vanhustenhoitotyöntekijät pitävät tärkeänä työpaikkavuorovaikutuksessa? Aineisto kerättiin haastattelemalla 8 maahanmuuttajataustaista vanhustenhoitotyöntekijää, jotka asuvat ja työskentelevät Suomessa. Puolistrukturoidut haastattelut äänitettiin ja litteroitiin. Aineiston analyysi seurasi temaattisen analyysin metodia. Erottelin kaksi teemaa haastatteluaineistosta: kielitaidon tärkeys työpaikalla ja riittävien resurssien tärkeys. Osallistujat keskustelivat kielitaidosta eri näkökulmista ilmaisten poikkeavia kokemuksia siitä, kuinka tärkeänä suomen kielen taitoa pidettiin työpaikkavuorovaikutuksessa. Lisäksi monikielisyys työpaikalla osoittautui eduksi vanhustyössä, sillä esimerkiksi osallistujilla ja heidän asiakkaillansa oli yhteinen kielitausta. Osallistujat korostivat myös riittämättömien resurssien vaikuttavan negatiivisesti vuorovaikutukseen asiakkaiden kanssa. Maahanmuuttajataustaisten vanhustenhoitotyöntekijöiden kokemukset työpaikkavuorovaikutuksesta ovat valaisseet yksilöllisen lähestymistavan tärkeyttä koskien kielitaitoa. Monikielisyyden tunnistaminen paremmin osaksi työnkuvaa voisi kasvattaa kielellisesti kirjavan vanhustyön toimivuutta. Toisaalta työpaikkavuorovaikutus osoittautui relevantiksi monella tavalla ehdottaen, että tutkimus jatkossa keskittyisi enemmän henkilökohtaisiin ja jaettuihin kokemuksiin vanhustenhoidossa. Kaiken kaikkiaan maahanmuuttajataustaisia vanhustenhoitotyöntekijöitä tutkiessa homogeenista suhtautumista pitäisi välttää ja yksilöllisiä nyansseja ottaa enemmän huomioon.