Pääomat, tilat ja esineet Suomen aatelin sosiaalisen statuksen ilmentäjinä vuosina 1826 - 1843

Abstract

1800-luvun alussa Suomen aatelilla oli suuri vaikutusvalta suuriruhtinaskunnan politiikassa ja hallinnossa. Sääty-yhteiskunta oli hierarkkisesti järjestäytynyt, ja virka- ja arvonimet loivat aatelissäädyn sisälle hierarkkisuutta, mikä näkyi eroina elämäntavassa heijastuen esineelliseen kulttuuriin. Tutkin Suomen aatelin elämäntapaa 1830-luvulla esineellisen kulttuurihistorian kautta. Tutkielman lähteenä on Turun hovioikeuden arkistoon tallennetut aatelin perukirjat vuosilta 1826– 1843, joita käytin digitaaliarkiston tallenteina. Perunkirjoittamisesta säädettiin Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 laissa, jonka mukaan perunkirjotus tuli toimittaa kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Lakia ei valvottu kunnolla, minkä vuoksi kaikista varattomimmista pesistä perukirjaa ei laadittu. Perunkirjoituksen toimittamisen laiminlyöminen näyttää kuitenkin olleen harvinaista varakkaimmista pesistä, mikä antaa olettaa, että aatelin osalta perukirjat kirjoitettiin. Perukirjoihin merkittiin kiinteä ja irtain omaisuus sekä saatavat ja maksettavat velat. Rajasin laatimastani 204 henkilön tietokannasta tutkielman lähdeaineistoksi 22 henkilön perukirjat. Aineisto on rajattu mahdollisimman monipuoliseksi, jotta sen avulla voi tarkastella säädyn sisäisiä eroja ja yhtäläisyyksiä sekä löytää esineellisen kulttuurin sosiaalisia merkityksiä. Tutkin Erving Goffmanin käsitteiden julkinen ja yksityinen tila avulla, mitkä esineet olivat sosiaalisesti merkittäviä statusesineitä sekä, miten Suomen aateli esitti statustaan esineiden avulla. Pierre Bourdieun pääomakäsitteiden avulla analysoin, miten pääomat vaikuttivat statusesineiden omistamiseen, ja mitkä pääomien yhdistelmät tuottivat distinktioita aatelisten välille. Aateli osoitti kuluttamisellaan ja omistamillaan esineillä yhteiskunnallista asemaa sekä vahvisti statustaan. Aateli noudatti osin yhtenäistä elämäntapaa tapojen ja tottumusten osalta, mutta säädyn sisälle muodostui poliittista pääomaa hallitseva eliitti, joka esineiden avulla halusi erottautua sekä oman säätynsä jäsenistä että muista säädyistä. Tutkielman tärkein tulos on, että ylhäisaateli, suuren poliittisen pääoman sekä statuspääoman haltijat sijoittivat taloudellista pääomaa kalliisiin, muodikkaisiin ja laadukkaisiin statusesineisiin muuta aatelia enemmän. Tällaisia statusesineitä olivat mahonkihuonekalut, mahonki- ja kultakehyksiset seinäpeilit, kynttiläkruunut, kirjat, taulut ja soittimet. Kaikki säädyn jäsenet erottautuivat muista säädyistä sijoittamalla statusesineitä kartanoiden ja kaupunkitalojen julkisiin tiloihin, joita olivat sali, förmaaki ja sänkykamari.