Suhtautuminen maahanmuuttajien työmarkkinadiskriminaatioon Suomessa

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella taloudellisesti ei-rationaalisen etnisen työmarkkinadiskriminaation olemassaoloa ja selvittää sen mahdollisia syitä. Aluksi kartoitan teorioita, joilla pyritään selittämään maahanmuuttajien ja kantaväestön työllisyyden eroa. Nämä teoriat voidaan jakaa uusklassisiin ja segmentoituneiden työmarkkinoiden teorioihin. Uusklassisia teorioita ovat inhimillisen pääoman puute tai sen menetys henkilön maahanmuutossa, sekä statistinen ja mieltymyspohjainen diskriminaatio. Uusklassisissa teorioissa on yleensä oletus toimijoiden taloudellisesta rationaalisuudesta. Statistisessa diskriminaatiossa on kyse tilastollisesti tai stereotyyppisesti vähemmän tuottavien ryhmien syrjimisestä työmarkkinoilla. Mieltymyspohjaisessa diskriminaatiossa työnantajat olettavat asiakkaiden kaikkoavan, mikäli työntekijöinä on maahanmuuttajia, jolloin diskriminaatiolle on taloudellinen syy. Mieltymyspohjaisen diskriminaation teoria antaa myös tilaa työnantajan omaehtoiselle diskriminoinnille. Segmentoituneiden työmarkkinoiden teoriat ovat hieman vähemmän jäsenneltyjä, mutta ne olettavat institutionaalisten rajoitusten kuten kohtuuttomien kielitaitovaatimusten ja muun väestön sosiaalisten odotuksien painostavan työnantajat diskriminoimaan maahanmuuttajia. Tutkielmassa minulla on kaksi tutkimuskysymystä. Ensimmäinen on: ”Miten esimiehet ja yrittäjät, joilla on alaisia, eroavat Suomen muusta väestöstä suhtautumisessaan maahanmuuttajien työmarkkinadiskriminointiin.” Tällä yritän hakea mahdollisia työnantajia, jotka osallistuvat myös rekrytointiin. Toinen tutkimuskysymykseni on ”Mitkä tekijät selittävät ihmisten suhtautumista maahanmuuttajien työmarkkinadiskriminaatioon.” Käytän aineistonani European Values Study:n 2017 aineistoa. Suhtautumisen mittarina käytän viisiportaista Likert-asteikollista väittämää ”Kun työpaikkoja on niukasti, työnantajien pitäisi asettaa suomalaiset työnhaussa etusijalle maahanmuuttajiin nähden.” Tuloksenani esimiehet ja yrittäjät, joilla on alaisia eivät eroa muusta väestöstä suhtautumisessaan etniseen työmarkkinadiskriminaatioon. Oletan että esimiehet ja yrittäjät, joilla on alaisia, kuvaavat jossain määrin rekrytoivassa asemassa olevia työnantajia. Siinä tapauksessa työnantajat diskriminoivat maahanmuuttajia taloudellisesti ei-rationaalisesti vastoin uusklassisen työmarkkinateorian oletuksia. Toiseksi suomalaiset kallistuvat hivenen etnisen diskriminaation hyväksymisen puolelle. Kolmanneksi tunnistan tilastollisesti erittäin merkitsevän yhteyden koulutuksen ja suhtautumisen välillä, kun taas sukupuolella ja ikäryhmillä ei ole tarkemman tarkastelemisen jälkeen tilastollista yhteyttä suhtautumiseen. Tulokset antavat tukea segmentoituneiden työmarkkinoiden teorian diskriminaatiolle. Uusklassisen teorian mekanismeihin tutkimuksella ei pystytä ottamaan kantaa. Mieltymyspohjaiselle diskriminaatiolle löytyi taloudellisesti rationaalinen syy, mikäli etnisen työmarkkinadiskriminaation hyväksyvät henkilöt myös karttavat maahanmuuttajia.