Liikkumiseen kannustavat tekijät ikääntyvillä muistisairauden riskin omaavilla henkilöillä

Väestön ikärakenteen nopea muutos sekä muistisairauksiin sairastuvien määrän kasvu lisää sosiaali- ja terveydenhuollon pikaisen uudistamistarpeen välttämättömyyttä. On tärkeää löytää ne osatekijät, jotka vaikuttavat yksilön päätökseen lisätä fyysistä aktiivisuutta, jotta pystytään parantamaan kansanterveyttä sekä lieventämään kroonisten sairauksien globaalia taakkaa. Tämän tutkielman päätarkoituksena oli selvittää mitkä liikkumiseen kannustavat tekijät tukevat fyysistä aktiivisuutta ikääntyvillä ihmisillä, joilla muistisairauden riski on kohonnut. Tutkimuksen aineisto on osa Finnish geriatric intervention study to prevent cognitive impairment and disability (FINGER) -tutkimuksen aineistoa. FINGER-tutkimuksen osallistujat (N=1260, ikä 60–77 vuotta) on koottu Suomessa väestötutkimuksiin aiemmin osallistuneista henkilöistä. Tutkittavien fyysistä aktiivisuutta ja liikkumisen kannustimia selvitettiin kyselylomakkeen avulla. Kaikille osallistujille tehtiin terveystarkastus kognition ja yleisen terveystilan tarkastamiseksi. Liikkumisen kannustimien ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä selitettiin logistisella regressioanalyysillä, jossa vastemuuttuja oli dikotominen fyysinen aktiivisuus, eli aktiiviset ja inaktiiviset. Selittävät muuttujat olivat sukupuoli, painoindeksi, ikäluokka, kognitio, sairaudet, liikkumisen kannustimet, mielipide koululiikunnasta ja aikaisempi vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus. Tässä suomalaista ikääntyvää väestöä (ka 69.4 vuotta, SD=4.7) edustavassa poikkileikkaus-otoksessa kaikilla oli jokin muistisairauden sairastumisriskiä lisäävä riskitekijä. Yli puolella oli kohonnut verenpaine ja yli kolmanneksella ylipainoa. Logistisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että liikkumisen kannustimet lisäsivät todennäköisyyttä kuulua aktiivisesti liikuntaa harrastavien ryhmään verrattuna heihin, joilla ei ollut näitä kannustimia. Liikunnan hauskuus (OR=1.9, LV 95% 1.35–2.78, P<0.001), sairauden vuoksi lisätty liikunta (OR=2.3, 1.41–3.70, P=0.001), liikunnan myönteinen vaikutus terveydentilaan (OR=1.91, 18–3.23, P=0.010) ja mielialaan (OR=1.7, 1.11–2.5, P=0.013) sekä ystävien tapaaminen liikunnan parissa (OR=1.4, 1.02–2.04, P=0.040) lisäsivät todennäköisyyttä kuulua liikuntaa aktiivisesti harrastavien ryhmään. Henkilöt, jotka mainitsivat tiedotusvälineistä saadun tiedon kannustimekseen, olivat suuremmalla todennäköisyydellä aktiivisten ryhmässä (OR=1.7, 1.05–2.78, P=0.029). Aikaisempi vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus ikävuodesta 55 eteenpäin lisäsi niin ikään todennäköisyyttä kuulua aktiivisesti liikuntaa harrastavien ryhmään (OR=2.6, 1.52–4.35, P<0.001). On tärkeää tunnistaa kannustimia ja rajoittimia, jotta pystytään juurruttamaan hyviä elämäntapoja vähän liikkuvien ikäihmisten arkeen, joilla on jo muistisairauden riskitekijöitä, kuten ylipaino, korkea verenpaine sekä korkea kolesteroli ja diabetes. Liikunnan voi nähdä olevan yksi keino ehkäistä muistisairauksien syntyä, sen monen muistisairaudelta suojaavan tekijän vuoksi. Interventioita tarvitaan kuitenkin osoittamaan, voidaanko yksilöllisiä kannustimia tukemalla sekä rajoittimia vähentämällä vaikuttaa fyysiseen aktiivisuuteen.