Behavioural thresholds of blue tit colour vision and the effect of chromatic complexity in finding prey

Abstract

Eläinten värinäköä tutkitaan näkömalleilla, joilla voidaan päätellä kohdelajin herkkyyttä nähdä eri värejä. Mallit laskevat niin kutsuttuja JND-arvoja (just-noticeable-difference), jotka kertovat, kuinka pienen värieron 75 % lajin yksilöistä pystyy erottamaan taustasta. JND:n laskemisessa mallit käyttävät värikohtaisia Weberin fraktioita määrittämään raja-arvot värien erottelukyvylle. Vaikka näkömalleja käytetään laajalti, useimpien eläinlajien Weberin fraktioita ei tunneta, joten näkömallinnuksessa niistä käytetään yleisiä olettamuksia. Tutkielmassani määritän tarkat Weberin fraktiot sinitiaiselle punaisessa, vihreässä, sinisessä ja akromaattisessa värikanavassa valkoista testitaustaa vasten. Tutkin myös, miten määritetyt Weberin fraktiot kuvailevat sinitiaisen saalistuskäytöstä ja testaan, miten taustan kromaattinen monimutkaisuus vaikeuttaa saaliin etsintää. Tutkimuskysymykset ovat i) mitkä Weberin fraktiot parhaiten kuvailevat sinitiaisen värien erotusrajoja, ii) miten siirtymät väriavaruudessa (sävyn muutokset) vaikuttavat ärsykkeiden etsimiseen, ja iii) miten väreillä ja muodoilla luotu kohina vaikuttaa saaliin etsintään värikanavissa? Valkoista taustaa vasten määritetyt Weberin fraktiot olivat pun: 0,05; vihr: 0,03 ja sin: 0,03. Nämä fraktiot eivät kuvailleet sinitiaisten käytöstä värikylläisillä taustoilla, joilla oikeat Weberin fraktiot olivat pun: 0,20; vihr: 0,17 ja sin: 0,15. Taustan kromaattinen monimutkaisuus heikensi ärsykkeiden löytämistä vain punaisessa värikanavassa. Tulosteni perusteella varoitan, että värittömällä taustalla mitatut Weberin fraktiot saattavat näkömallinnuksessa tuottaa harhaanjohtavia tuloksia, jos mallinnusta käytetään luonnonmukaiseen – värilliseen – maailmaan.

Animal colour vision is studied through vision models. These models give us information on how colour is perceived in the retina of study subject. Vision models provide us the smallest colour difference that 75 % of individuals in a species are assumed to distinguish (just-noticeable-difference). To determine JND values, the models use Weber fractions that set discrimination thresholds of a stimulus compared to its background. Albeit vision models are widely used, they use assumptions of Weber fractions since the exact fractions are unknown for most species. Here, I determine Weber fractions for blue tit (Cyanistes caeruleus) long-, middle-, short-wave (i.e. L, M, S: red, green, blue, respectively) and achromatic channels, examine how Weber fractions describe blue tit prey search behaviour and test how chromatic complexity impairs stimulus search. More specifically, I ask: i) which Weber fractions in different colour channels best describe blue tit colour discrimination, ii) how peripheral shifts in colour space (i.e. changes in hue) influence signal search behaviour, and iii) how background noise impairs signal search behaviour through colour channels? The Weber fractions that best described blue tit colour discrimination against achromatic background were L: 0.05, M: 0.03 and S: 0.03. In contrast, these values did not describe blue tit colour discrimination on saturated chromatic backgrounds, whereas Weber fractions L: 0.20, M: 0.17 and S: 0.15 did. Chromatic complexity of backgrounds affected the long-wave channel, while middle- and short-wave channels were mostly unaffected. I conclude by warning, that careless use of Weber fractions in vision modelling may provide misleading interpretations in biologically relevant context as they are often used.