Liikuntahoidon vaikutus ylipainoisen uniapneapotilaan oireisiin, kehonkoostumukseen ja toimintakykyyn : tuloksia liikuntalääketieteen poliklinikalta

Hoitamattomana obstruktiivinen uniapnea (OSA) on yhdistetty moniin kroonisiin sairauksiin, jotka aiheuttavat länsimaissa kohonnutta sairastavuutta, kuolleisuutta ja merkittäviä terveydenhuoltokuluja. Väsymys on yksi uniapneapotilaiden yleisimmistä oireista. Satunnaistetuissa (RCT) tutkimuksissa liikuntainterventioilla on saatu myönteisiä tuloksia OSA:n vaikeusasteeseen sekä koettuun päiväväsymykseen. Yksilöllisesti räätälöidyn liikuntahoidon vaikutuksia ei tiettävästi ole aiemmin selvitetty erikoissairaanhoidossa. Rekisteritutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko liikuntalääketieteen poliklinikan liikuntahoidolla vaikutuksia ylipainoisten OSA-potilaiden kokemaan päiväväsymykseen ja muihin OSA-oireisiin, kehonkoostumukseen ja toimintakykyyn. Lisäksi tarkasteltiin tilannetta alaryhmittäin toteutuneen liikunnan lisäyksen mukaan sekä sitä, onko väsymysoireen muutos riippumaton kehonkoostumuksen muutoksista ja liikuntamuodosta. Tutkimusaineisto kerättiin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin potilastietojärjestelmästä liikuntalääketieteen poliklinikan ylipainoisten (BMI>25 kg/m2) uniapneapotilaiden osalta (n=81). Potilaiden käyntitiedot koettujen väsymys- ja muiden OSA-oireiden sekä kehonkoostumus-, käden puristusvoimamittausten ja kuuden minuutin kävelytestin osalta tallennettiin ensikäynniltä sekä kontrollikäynniltä 6 kuukauden jälkeen. Poliklinikalla kukin potilas sai yksilöllisesti räätälöityä tehostettua liikuntaneuvontaa. Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 24-ohjelmalla. Kaikki koetut oireet vähenivät (p<0,05) seurannan aikana kaikissa tarkastelluissa asetelmissa ja erityisesti liikuntaa lisänneillä. Liikunnalla näytti olevan väsymysoiretta lieventävä vaikutus huolimatta vain maltillisesta painonpudotuksesta, joka oli liikuntaa lisänneillä keskimäärin 1,2 kg. Väsymysoireen vähenemisen ja BMI:n laskun välillä nähtiin heikko yhteys (rs= -0,287, p < 0,05). Kaikkien toimintakykymittausten tulosten keskiarvot paranivat (p<0,05) muissa asetelmissa paitsi liikuntaa lisäämättömillä. Kehonkoostumusmittausten osalta koko aineistossa keskiarvot paranivat (p<0,05) lukuun ottamatta rasva-arvoja ja vyötärönympärystä. Liikuntaa lisänneillä tilastollisesti merkitsevää parannusta nähtiin muissa muuttujissa paitsi vyötärönympäryksessä. Lisäksi heillä lihasmassan keskiarvo pysyi jotakuinkin muuttumattomana, kun taas koko aineistossa ja liikuntaa lisäämättömillä se laski (p<0,05). Nähtiin myös viitteitä siitä, että yhdistetty lihaskunto- ja kestävyystyyppinen liikunta saattaa olla tehokkainta päiväväsymysoireen lieventämiseksi. Tutkielman tulosten pohjalta vaikuttaisi siltä, että erityisesti päiväväsymysoireen lieventymiseksi OSA-potilaita voidaan kannustaa liikkumaan myös ilman suuria painonpudotustavoitteita kuitenkaan unohtamatta painonpudotuksen aiheuttamia lisähyötyjä. Tulokset myös puoltavat ajatusta, että liikunnalla saattaa olla OSA-potilaiden oireiden lievittymiseen myös painonpudotuksesta riippumaton vaikutus. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan. Jatkossa erityistä huomiota tulisi kiinnittää lihasmassan ylläpitoon ja riittävään liikunnan määrään. Tutkielman tulosten valossa OSA-potilaat näyttäisivät hyötyvän liikuntalääketieteen poliklinikan liikuntahoidosta ja jo varsin pienet lisäykset liikuntamääriin vaikuttaisivat tuovan positiivisia tuloksia. Liikuntaa voidaankin pitää tärkeänä hoitomuotona muiden hoitojen rinnalla.