Yliopistokoulutuksen merkitys sosiaalityöntekijöiden toimintajärjestelmässä

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut analysoida toiminnan teoriaan pohjaavan Yrjö Engeströmin toimintajärjestelmän mallin ja sen pohjalta kehittämäni sosiaalityön toimintajärjestelmän avulla sitä, millaisia merkityksiä sosiaalityöntekijät antavat yliopisto-opinnoilleen suhteessa nykyiseen työhönsä ja toimintajärjestelmäänsä. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksan sosiaalityöntekijän yksilöhaastattelusta, jotka olen analysoinut sisällönanalyysillä nojautuen käyttämääni teoreettiseen viitekehykseen.

Tarkastelin sosiaalityöntekijöiden yliopistokoulutukselleen antamia merkityksiä heidän toimintajärjestelmänsä eri osissa, joita ovat sosiaalityöntekijä itse, välineet, säännöt, yhteisö ja työnjako sekä toiminnan kohde ja tulos. Sosiaalityön yliopistokoulutuksen merkitys korostui etenkin suhteessa sosiaalityöntekijään itseensä sekä käytössä oleviin välineisiin. Sosiaalityöntekijät kokivat saaneensa yliopistokoulutuksensa avulla legimiteetin sosiaalityöntekijänä toimimiseen ja koulutus näyttäytyi ennen kaikkea eräänlaisena ajattelun työvälineenä, joka antaa eväitä kriittiseen ja moninäkökulmaiseen ajatteluun. Sosiaalityön yliopistokoulutuksen merkitys näyttäytyi sosiaalityöntekijöille sitä merkityksellisempänä, mitä kauemmin aikaa heidän opinnoistaan oli kulunut.

Sosiaalityön yliopistokoulutuksen avulla sosiaalityöntekijät hahmottivat työhönsä liittyviä sääntöjä ja kykenivät tarvittaessa myös kyseenalaistamaan niitä, mikäli ne asettuivat heidän asiakkaidensa etua vastaan. Työnsä reunaehdoista ja vallitsevista säännöistä huolimatta sosiaalityöntekijät kokivat saavansa tehdä työtään autonomisesti. Toimintajärjestelmänsä työnjakoon ja yhteisöön liittyen sosiaalityön yliopistokoulutuksen merkitys näyttäytyi vähäisempänä, mutta siitä huolimatta koulutus antoi sosiaalityöntekijöille valmiuksia hahmottaa roolinsa viranomaisverkostoissa. Yliopisto- opintojen merkitys sosiaalityöntekijän toimintajärjestelmän kohteen eli asiakkaan suhteen näyttäytyi puolestaan sosiaalityöntekijöille kykynä ymmärtää asiakkaan tilannetta kokonaisvaltaisemmin sekä taitona hahmottaa asiakassuhteeseen liittyviä eri tekijöitä, kuten esimerkiksi valta-asetelmia, vuorovaikutuksen merkitystä ja eettisyyttä. Sosiaalityöntekijän toimintajärjestelmän tulokset ja yliopistokoulutuksen merkitys suhteessa niihin ei tullut tutkimuksessa merkittävästi esiin. Sosiaalityöntekijät kaipasivat yliopisto-opinnoiltaan lisää käytännönläheisyyttä sekä lainsäädännön ja psykologian opetusta.