Pitkän psykodynaamisen psykoterapian keskeyttäminen potilaan kokemana : terapeuttisen yhteistyösuhteen näkökulma

Tutkielmassa verrattiin laadullisella sisällönanalyysillä kolmen pitkän psykodynaamisen psykoterapian keskeyttäneen potilaan kokemuksia terapeuttisesta yhteistyösuhteesta kolmen sovitusti terapian loppuun asti jatkaneen potilaan kokemuksiin. Aineistona olivat Helsingin Psykoterapiatutkimuksen masennuspotilaiden videohaastattelut, joissa potilaita oli haastateltu ennen psykoterapian aloittamista sekä 7, 12, 24 ja 36 kuukauden kuluttua terapian aloittamisesta. Potilaat oli satunnaistettu tiettyyn terapiamuotoon. Kahdesta kolmeen kertaan viikossa toteutuva pitkä psykodynaaminen psykoterapia oli määritelty toteutettavaksi keskimäärin kolmivuotisena. Terapian keskeyttäneet potilaat kuvailivat terapiavuorovaikutusta keskimäärin kielteisemmin kuin loppuun käyneet. Toisaalta myös yksi terapian loppuun jatkaneista potilaista oli terapeuttiinsa tyytymätön. Terapiaan tyytyväiset ja siitä hyötyä kokeneet loppuun jatkaneet potilaat kuvailivat terapeutin tuoneen heidän puheestaan esiin aktiivisesti mutta hienovaraisesti tärkeitä asioita ja saaneensa täten oivallusta ongelmiinsa. Terapian keskeyttäneet potilaat puolestaan kuvailivat terapeuttiaan vuorovaikutuksessa liian pidättyväiseksi ja olisivat kaivanneet enemmän jäsentelyä siitä, mistä puhutaan. Terapian keskeyttämisen syitä olivat terapiasuhteen ongelmien tai kokemuksen terapian vähäisestä hyödystä lisäksi myös terapian aikaavievyys ja muut käytännön hankaluudet. Potilaiden työskentelyä terapiassa suuntasivat terapiaa edeltävät mielikuvat ja mieltymykset. Terapian loppuun käyneet toivoivat pääsevänsä pitkään tiiviiseen terapiaan, kun taas terapian keskeyttäneistä yksi olisi halunnut mieluummin lyhempään terapiaan. Kaikki potilaat toivoivat aktiivisesti keskusteluun osallistuvaa terapeuttia. Terapian keskeyttäneistä potilaista kaksi kolmesta mainitsi kokeneensa terapian käynnistäneen ajatteluprosessia, jonka avulla työstää kokemuksiaan terapiasta pois jättäydyttyäänkin. Kukaan potilaista ei myöskään kertonut terapian päättymisen ajankohtana tai päättymistä seuraavassa haastattelussa voivansa huonommin kuin ennen terapiaa. Yksinomaan keskeyttämisen perusteella terapiaa ei siis tällä perusteella voida määritellä epäonnistuneeksi.