Omaehtoinen elokuva kulttuurituotantona ja osallistumisen muotona mediakulttuurissa

Abstract

This study examines the culture of amateur and independent filmmakers in Finland. It considers this culture as a form of cultural production and a mode of participation in media culture. The research deals with dimensions of non-professional media production within the film industry, referred to here as self-produced filmmaking, from the point of view of participation and the public sphere. The scope of this viewpoint extends from amateur production to semi-professional filmmaking. The study approaches the culture of Finnish amateur and independent filmmakers through theory-based content analysis, using different data sources (internet discussions, focused interviews, filmmakers’ publications, media texts) and paying attention to the filmmakers’ positions and the interaction between institutions and individuals within the public sphere. It also studies aspects of amateur filmmaker communities and their significance to the filmmakers’ sense of competence. The theoretical framework lies in cultural studies, and accordingly the study focuses on the power relationships present in media culture. Media culture is increasingly shaped through user participation and alternative media production. The public sphere is the battleground where mainstream and marginal media productions compete for attention and prestige. Self-produced media is affected by a multitude of forces that shape the possibilities of participation. The goal of the study is to form a coherent picture of a contemporary phenomenon, namely the independent or non-professional filmmaking scene, and to place it on the media landscape of global audio-visual production. To create self-produced media content means controlling the production process from scriptwriting to distribution, and choosing to interact with and participate in environments that support the filmmaker’s competence, autonomy and self-esteem.

Tutkimus käsittelee harrastaja- ja riippumattoman elokuvan tuotantoa Suomessa. Tavoitteena on selvittää, miten omaehtoisen elokuvan tekijät osallistuvat kulttuurituotantoon ja millaiseksi omaehtoisen elokuvatuotannon paikka mediakulttuurissa muodostuu. Tutkimus soveltaa osallistumisen käsitettä ja selvittää valtakulttuurin ja omaehtoisen mediakulttuurin välistä suhdetta erityisesti julkisuudessa. Tutkimus tarkastelee kulttuurituotannon kentän murrosta, jossa selkeä jako tuottajiin ja kuluttajiin on hämärtynyt. Omaehtoinen elokuvatuotanto ilmentää osaltaan murrosta, jossa median tuotantoprosesseihin on syntynyt uudenlaisia, entistä järjestelmää haastavia toimintamalleja. Tutkimuksen kohteena ovat suomalaiset omaehtoista elokuvaa tuottavat tekijät, jotka toimivat vakiintuneen elokuvatuotantojärjestelmän ulkopuolella. Aineiston kivijalan muodostavat harrastajaelokuvatekijöiden nettikeskustelut, joissa tekijät kuvailevat vapaa-ajan toimintaansa. Toisessa osassa haastatellaan vakiintuneen järjestelmän ulkopuolella toimivia riippumattomia elokuvantekijöitä, jotka toteuttavat elokuviaan ammattimaisuuteen pyrkien. Omaehtoisen elokuvan tuotantotapaa luonnehtii taiteellinen vapaus ja riippumattomuus vakiintuneista rahoittajista. Omaehtoinen elokuvatuotanto edustaa sisällöllisesti valtavirtaelokuvasta erottuvaa estetiikkaa, joka tekijöiden puhunnassa palautuu taiteelliseen vapauteen ja mahdollisuuteen tuottaa ja julkaista vaihtoehtoista sisältöä uusille yleisöille. Omaehtoisuus tarkoittaa myös kykyä rakentaa omaa osaamista ja pätevöityä ilman muodollista koulutusta tai instituutioiden tukea. Omaehtoiset tekijät toimivat vertaisryhmissään toisiaan opastaen, rakentaen asiantuntijuuttaan yhteisön tuella. Omaehtoisessa kulttuurituotannossa osallistumisen tavat syntyvät ja rakentuvat tekijälähtöisesti niin, että tekijä pyrkii omaehtoisesti hallitsemaan teosten tuotantoprosessia ja julkisuutta. Tekijöille kehittyy vahva julkisuuden taju, joka tarkoittaa sitä, että tekijät ymmärtävät erilaisten julkisuuksien olosuhteet ja sen millaisia osallistumisen tapoja ne tekijöille tarjoavat. Mediakulttuuria hallitsevat kuitenkin valtarakenteet, jotka ohjaavat omaehtoisen elokuvantekijän osallistumisen mahdollisuuksia. Omaehtoisuuden toteutumista elokuvatuotannon kentällä uhkaavat kulttuurituotannon valtarakenteet, jotka ohjaavat resursseja vakiintuneille toimijoille ja sijoittavat omaehtoisen tuotannon marginaaliin. Osallistumista mediakulttuurissa rajoittaa myös riippumattoman elokuvatuotannon järjestäytymättömyys. Riippumaton elokuvatuotanto tuo kotimaisen elokuvatuotannon kentälle uusia toimijoita ja luo uusia tuotantotapoja. Omaehtoisen elokuvatuotannon tukeminen monipuolistaisi kulttuurituotannon kenttää ja avaisi reittejä uusille tuotantotavoille näin lisäten luovan alan kilpailukykyä.