"Että pystyis parhaita käytäntöjä jakaa" : kokeneiden ammattivalmentajien kokemuksia työhyvinvoinnista

Urheiluvalmennuksen ammattimaistumisen myötä työhyvinvointiin liittyvät kysymykset ovat nousseet entistä vahvemmin esille. Huipputasolla valmentaminen on erityisen rankkaa, koska ammattivalmentajilla on monenlaisia rooleja työssään, heiltä ja heidän urheilijoiltaan vaaditaan koko ajan huippusuorituksia, ammattivalmentajat tekevät pitkiä työtunteja ja työhön liittyy monenlaisia epävarmuustekijöitä, kuten urheilijoiden terveyteen ja menestymiseen liittyviä tekijöitä, jotka heijastuvat myös urheiluvalmentajan asemaan ja työpaikan pysyvyyteen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata kokeneiden ammattivalmentajien työhyvinvointia. Syksyllä 2018 kartoitettiin ammattivalmentajien työhyvinvoinnin nykytilaa kyselylomakkeen avulla. Sähköisenpalvelun kautta lähetettyyn alkukyselyyn vastasi viisikymmentä (N=50) Nuorten Olympiavalmentajaa (NOV). Kyselylomake pohjautui pohjoismaiseen työhyvinvointikyselyyn (QPS-Nordic-ADW). Tietoja käytettiin kuvailemaan lähtötilannetta prosenttijakaumin. Tämän jälkeen tietoja syvennettiin teemahaastatteluin (N=6). Haastatteluaineiston analysoinnissa käytetttiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Alkukartoituksessa ammattivalmentajat arvioivat terveytensä pääosin hyväksi. Lähes kaikki raportoivat kuitenkin eriasteisista stressikokemuksista. Haastatteluissa ammattivalmentajat kertoivat heitä kuormittavan erityisesti organisaatioiden hallintotavat, työn, perheen ja vapaa-ajan yhdistäminen, henkilökohtaisen tuen ja palautteen puute, yksinäinen työskentelyote, päätösten tekemisen vaativuus, sisäiset ja ulkoiset odotukset sekä urheilijoiden huolet. Lisäksi he kokivat raportoinnin ja teknologisen kehityksen lisänneen työn kuormitustekijöitä viimeisten vuosien aikana. Haasteista huolimatta ammattivalmentajat suhtautuivat positiivisesti tulevaisuuteensa. Ammattivalmentajat kokivat elämänkokemusten ja avointen vuorovaikutussuhteiden auttaneen heitä ylläpitämään työhyvinvointiaan. Etukäteissuunnittelu vähensi koettua ristiriitaa työn ja vapaa-ajan välillä. Aito ja välittävä työyhteisö oli ammattivalmentajille tärkeä voimavaratekijä. Ammattivalmentajat olivat aktiivisia työhyvinvoinnin edistäjiä. Toiminnallaan he pyrkivät edistämään sekä omaa että koko työyhteisön työhyvinvointia. Tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa monipuolisesti urheiluvalmentajien työhyvinvoinnin kehittämisessä. Kehittämistyötä tulisi toteuttaa yhteiskehittämisenä ammattivalmentajien työnantajien, kollegoiden, koulutustahojen ja urheiluvalmentajien kesken. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella kehittämistyössä kannattaa hyödyntää erityisesti ammattivalmentajien kokemuksia ja vahvistaa urheiluorganisaatioissa toimivien jäsenten vuorovaikutussuhteita.