Lasten osallisuus lastensuojelun avohuollossa

Tässä sosiaalityön pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten lastensuojelun avohuollon asiakaslapset kokevat osallisuutensa, kun he tapaavat sosiaalityöntekijäänsä kahden kesken. Tutkielma kiinnittyy lastensuojelun tutkimuskenttään ja lasten osallisuuteen omien asioiden käsittelyn äärelle. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota lasten asemaan ja osallisuuteen lastensuojelun avohuollon asiakkaina. Lähtökohta on keskittyä tarkastelemana lasten omaa puhetta osallisuudestaan ja osallisuuden muodoista. Tutkielman suunnittelu lähti liikkeelle Helsingin kaupungin yhden lastensuojelun avohuollon toimipisteen sosiaalityöntekijöiden pohdinnoista lasten osallisuudesta omien asioiden käsittelyssä. Tutkielman suunnittelu- ja toteutusvaiheen aikana Suomen hallitus käynnisti ja aloitti valtakunnallisen lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE), jossa tavoitteiksi on asetettu myös lastensuojelun kehittäminen. Siinä tarkoituksena on systemaattisen työotteen avulla kehittää lasten ja perheiden samaa palvelua, jossa lasten kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen ovat keskeinen lähtökohta toteuttaa laadukasta lastensuojelutyötä. Tutkielmaa varten haastattelin seitsemän lastensuojelun avohuollon asiakaslasta. Neljä heistä oli tyttöjä ja kolme poikia. Iältään he olivat 9 -17 vuotta. Tutkielma on laadullinen tutkimus ja aineiston analysointi kiinnittyy teoriaohjautuvaan sisällönanalyysiin. Aineistosta tunnistetaan kuusi lasten osallisuuden elementtiä Nigel Thomasin (2002) osallisuuden mallin mukaisesti. Osallisuuden elementit ovat mahdollisuus valita (choise), mahdollisuus saada tietoa (info), mahdollisuus vaikuttaa prosessiin (control), mahdollisuus ilmaista itseään (voice), mahdollisuus saada apua ja tukea itsensä ilmaisemiseen (support) sekä mahdollisuus itsenäisiin päätöksiin (autonomy). Kun aineistoa kerätään lapsilta, vaatii se erityistä eettistä herkkyyttä. Tässä tutkielmassa se tarkoittaa lapsilähtöisyyden vaadetta kaikissa tutkielman toteuttamisen vaiheissa. Lasten haastatteluaineistosta nousi esille lasten yksilölliset puheet. Keskeiset johtopäätökset ovat, että lasten osallisuutta raamittaa lastensuojelun konteksti ja sen rakenteet. Lapset kokevat osallisuutensa yksilöllisten elämäntilanteiden kautta ja peilaavat osallisuuttansa siihen, mihin asioihin he tarvitsevat apua ja tukea sosiaalityöntekijältä. Luottamus ja luottamuksen rakentaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä ja siihen kulminoituu myös lasten kunnioitetuksi tulemisen kokemus. Lapset näkevät itsensä keskeisenä osallisena omassa asiassaan.