Heikosti liikuntaan motivoituneiden 9. luokan tyttöjen liikuntasuhde ja liikkujatyypit

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää heikosti liikuntaan motivoituneiden 9. luokan tyttöjen kokemaa liikuntasuhdetta. Tavoitteena oli selvittää, mitä heikosti liikuntaan motivoituneet tytöt ajattelevat liikunnasta, mitä se heille merkitsee ja mitkä tekijät ovat liikuntaa estäviä tekijöitä. Lisäksi tavoitteena oli tutkia, tunnistavatko heikosti liikuntaan motivoituneet tytöt itsessään jonkin tietyn liikkujatyypin tai millaiseksi liikkujatyypiksi he itsensä määrittelisivät. Tutkimus oli laadullinen tutkimus ja siinä hyödynnettiin fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa. Tutkimusaineistona käytettiin eläytymismenetelmän ja lyhyen strukturoidun kyselyn keinoin kerättyjä tarinoita ja vastauksia. Aineisto kerättiin kahdessa eri Oulun alueen koulussa keväällä 2019. Vastauksia saatiin yhteensä 68, joista lopulliseksi kohdejoukoksi ja tutkimuksen aineistoksi muodostui 15 heikosti liikuntaan motivoituneen tytön tarinat ja vastaukset. Aineisto analysointiin käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Heikosti liikuntaan motivoituneet tytöt kokivat liikuntasuhteensa heikoksi. Heikosta liikuntasuhteesta kertoivat liikuntaan liittyvien myönteisten merkityssuhteiden vähyys, negatiiviset liikuntakokemukset ja tutkittavien suhtautuminen liikuntaan. Tutkittavilla oli lisäksi paljon liikuntaan liittyviä esteitä. He kokivat itsensä huonommiksi liikkujiksi kuin muut ja he käyttivät vähäisesti resursseja ja aikaa liikuntaan. Heikosti liikuntaan motivoituneet tytöt määrittelivät itsensä pääsääntöisesti Elämysliikkujaksi, Liikunnan kolhimaksi ja Terveyden korostaja liikkujatyypiksi. Tutkittavien kokema liikkujatyyppi osoittautui tässä tutkimuksessa sekoitukseksi Elämysliikkuja ja Liikunnan kolhima liikkujatyyppiä. Tutkimuksen tulokset olivat osittain saman suuntaisia aiempien liikuntasuhdetta ja liikkujatyyppejä käsittelevien tutkimusten kanssa. Tutkimus osoittaa, että heikon liikuntasuhteen taustalla oli useita esteitä ja negatiivisia liikuntakokemuksia, jotka heijastuvat liikunnalliseen pätevyyden kokemiseen. Nämä tekijät näkyivät myös liikkujatyypin määrittelyssä. Liikuntasuhdetta ja liikkujatyyppejä määrittelemällä voidaan ymmärtää paremmin oppilaiden kokemusta ja käsityksiä liikunnasta. Liikuntakasvatuksessa voidaan näin mahdollisesti vaikuttaa myönteisesti oppilaiden liikuntamotivaatioon ja sitä kautta liikunnallisen elämäntavan löytymiseen.