Sosiologian piirissä eläimiä ei juuri pysähdytty pohtimaan ennen 1900-luvun loppua, jolloin sosiologinen eläintutkimus alkoi kasvaa. Yksi sosiologisen eläintutkimuksen keskeisimpiä tutkimuskohteita on ihmis-eläinsuhteiden ambivalenssi, jolla viitataan siihen, että eläimet ovat samanaikaisesti sekä hellyyden (esimerkiksi monet lemmikkieläimet) että hyväksikäytön (esimerkiksi monet tuotantoeläimet) kohteina.
Tässä tutkimuksessa tutkin tuotantoeläinten kohtelua koskevaa argumentaatiota eläinsuojelulain uudistuksessa. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten tuotantoeläinten kohtelua oikeutetaan eläinten hyvinvointia koskevan lakiesityksen luonnokseen annetuissa lausunnoissa. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella sitä, miten ihmiset oikeuttavat moraalisesti tuotantoeläinten kohtelua. Tutkimus osallistuu keskusteluun ihmis- eläinsuhteiden ambivalenssista tarkastelemalla ihmis-eläinsuhteiden ambivalenssia moraalisosiologian näkökulmasta.
Tutkimuksen teo
riapohjana toimii Luc Boltanskin ja Laurent Thévenot’n oikeuttamisteoria, joka on luotu väkivallattomien kiistojen ja päätöksenteon tutkimiseen. Oikeuttamisteorian mukaan kiistatilanteissa ihmiset vetoavat usein yhteen tai useampaan oikeuttamisen maailmaan perustellessaan argumenttejaan. Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa toimii julkisen oikeuttamisen analyysi (JOA) – julkisten kiistojen tutkimiseen tarkoitettu analyysimenetelmä, jonka Eeva Luhtakallio ja Tuomas Ylä-Anttila ovat kehittäneet oikeuttamisteorian pohjalta. Tutkimuksessa hyödynnetään myös oikeuttamisverkostoanalyysiä, jonka Luhtakallio ja Ylä-Anttila ovat kehittäneet JOA:n pohjalta yhdessä Markku Lonkilan kanssa.
Tutkimuksen aineisto koostuu 108 kappaleesta eläinten hyvinvointia koskevan lakiesityksen luonnokseen annetusta lausunnosta. Aineisto ei sisällä kaikkia lakiesityksen luonnokseen annettuja lausuntoja, sillä osa lausunnoista (esimerkiksi lausunnot, joissa ei käsitellä tuotantoeläimiä) on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle.
Aineistossa vedotaan useimmin ekologian maailmaan, toiseksi useimmin teollisuuden maailmaan, kolmanneksi useimmin kansalaisuuden maailmaan ja neljänneksi useimmin markkinoiden maailmaan. Maineen, kodin ja inspiraation maailmoihin aineistossa vedotaan vain harvoin.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ihmis-eläinsuhteille tyypillinen ambivalenssi näkyy myös tämän tutkimuksen aineistossa. Aineistossa ihmis-eläinsuhteiden ambivalenssi näkyy ennen kaikkea markkinoiden ja ekologian maailmojen kilpailuna: tuotantoeläimiä pidetään samanaikaisesti sekä taloudellisina resursseina että itseisarvoisina yksilöinä. Ihmis-eläinsuhteiden ambivalenssin lisäksi toinen johtopäätös on ekologian maailman korostuminen: aineistossa vedotaan ehdottomasti useimmin ekologian maailmaan.
...
