Mikä viittomassa on vikana, miten se korjataan ja mitä tästä kaikesta seuraa viittomakielentutkimukselle?

Artikkelin aiheena on viittoman käsite, tarkemmin yksi ongelmakohta sen valtavirtamääritelmässä, se, miten tämä ongelma pitää ratkaista, ja se, mitä ratkaisusta todennäköisesti seuraa. Modernissa viittomakielen tutkimuksessa viittoma on operationaalistettu suhteellisen lyhyeksi käden liikejaksoksi, jota viittomavirrassa ympäröivät lingvistisesti merkityksettöminä pidetyt käden siirtymäjaksot. Tässä artikkelissa kuitenkin argumentoidaan, että tämä kaikkea nykypäiväistä viittomakielentutkimusta luonnehtiva esiteoreettinen oletus on virheellinen ja perustuu empiiristen faktojen väärintulkinnalle ja yliabstrahoinnille. Lähtökohtaisesti foneettisen evidenssin perusteella esitetään viittoman käsitteen uudelleenmäärittelyä siten, että valtavirtanäkemyksen lyhyt viittoma on ainoastaan viittoman ydinosa, jonka lisäksi viittomaan pitää laskea kuuluviksi jaksot siirtyminä pidettyä viittomavirtaa ydinosan edestä ja jäljestä. Viittoman uudelleenmäärittelyllä on seurauksia lähes jokaiselle viittomakielentutkimuksen osa-alueelle, ja artikkelissa näistä käsitellään joitakin välittömimpiä.