Suomea toisena kielenä puhuvien lasten osallisuutta tukevat pedagogiset käytänteet kulttuurisesti moninaisessa lapsiryhmässä

Tämän kandidaatin tutkielman aiheena on osallisuuden tukeminen kulttuurisesti moninaisessa varhaiskasvatusympäristössä. Päiväkotien lapsiryhmissä on yhä enemmän suomea toisena kielenä puhuvia lapsia. Tässä tilanteessa syntyy tarvetta tutkia niitä keinoja, jotka tukevat suomea toisena kielenä puhuvan lapsen osallisuutta. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, millaisia pedagogisia käytänteitä varhaiskasvatuksen opettajat käyttävät tukiessaan suomea toisena kielenä puhuvan lapsen osallisuutta. Lisäksi selvitettiin sitä, millaiset taidot ovat osallisuuden kannalta tärkeitä suomea toisena kielenä puhuvalle lapselle. Tässä laadullisessa tutkimuksessa haastateltiin neljää varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka työskentelevät 3-6 vuotiaiden lasten kulttuurisesti moninaisessa lapsiryhmässä. Tutkimuksessa on myös narratiivisia piirteitä, sillä haastatteluaineistosta tiivistettiin kertomuksia, jotka kuvasivat hyödyllisten pedagogisten käytänteiden käyttöä. Aineistoa analysoitiin käyttäen sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten mukaan opettajien pedagogiset käytänteet jakaantuivat pedagogista vuorovaikutusta sekä pedagogisia käytänteitä painottaviin. Osallisuuden kannalta tärkeitä olivat kieleen ja henkilökohtaisiin ominaispiirteisiin liittyvät taidot. Lapsen osallisuuden tukeminen perustui lapsen ja hänen perheensä sensitiiviseen kohtaamiseen. Laadukkaan pedagogisen vuorovaikutuksen kautta suomea toisena kielenä puhuvan lapsen tarpeita saatiin selvitettyä, jolloin häntä pystyttiin tukemaan parhaalla mahdollisella tavalla pääsemään osalliseksi lapsiryhmään.