Syömishäiriöpotilaiden arviointijakson tukeminen informaatioteknologian avulla

Informaatioteknologian alalla on tutkittu ja kehitetty erilaisia ratkaisuja psykiatristen sairauksien ja syömishäiriöiden tueksi eri osa-alueilla. Eräällä suomalaisella klinikalla hoidetaan lasten, nuorten ja nuorten aikuisten syömishäiriöitä. Syömishäiriöiden hoito alkaa niin sanotulla arviointijaksolla, jonka yksi päätehtävistä on kerätä jakson aikana tietoa potilaasta ja syömishäiriöstä. Tällä hetkellä arviointijakson aikana kerättävä tieto sirpaloituu eri järjestelmiin ja iso osa tiedosta jää hiljaiseksi tiedoksi hoitohenkilöstön mieliin. Tässä työssä tutkittiin, minkälainen syömishäiriöiden arviointijakso on käytännössä, mitä haasteita siihen liittyy ja minkälaisella ICT-ratkaisulla niihin voitaisiin vastata. Työssä käytetyt tutkimusmenetelmät pohjautuivat sosioteknisen järjestelmäsuunnittelun lähestymistapaan ja osallistavaan suunnitteluun. Tutkimuksessa käytettiin sosiotekniselle järjestelmäsuunnittelulle tyypillisiä laadullisen tutkimuksen menetelmiä: puolistrukturoitua ryhmähaastattelua, dokumentteihin tutustumista ja niin sanottua tulevaisuustyöpajaa yhdessä tulevien käyttäjien kanssa. Aineiston analysointiin liittyen litteroitu haastatteluaineisto kuvattiin narratiivina ja sitä käsiteltiin narratiivista nousevien teemojen kautta. Päätuloksena syntyi kuvaus arviointijaksosta ja siihen liittyvistä haasteista sekä ehdotus ICT-ratkaisuksi. Tällä hetkellä käytössä oleva ratkaisu on hajanainen ja tieto sirpaloituu eri paikkoihin. Tästä syystä hoitopäätösten taustalla olevaa tietoa on vaikea nähdä selkeästi yhdestä paikasta, tietoa on vaikea hakea potilaskohtaisesti ja kokonaiskuvaa on järjestelmissä olevan tiedon perusteella haastava muodostaa. Toki kansallisessa potilastietojärjestelmässä tietoa on, mutta kirjaukset tehdään sinne tarkoituksella tietyistä syistä hyvin suppeina ja siksi paljon tietoa jää pois. Kokonaiskuvaa voidaan myös ajatella tässä sekä potilaskohtaisesti että toisaalta myös koko klinikan potilaskannan näkökulmasta. Lisäksi nykyisessä tilanteessa manuaalista työtä on tarpeettomasti. Yksi haaste liittyy strukturoitujen mittareiden sopivuuteen suhteessa yksilölliseen hoitoon. Nykyinen paperilomakkeisiin perustuva mittaristo on joustamaton eikä huomioi riittävästi potilaiden yksilöllisiä eroja. Edellä kuvatut syyt kuormittavat omahoitajaa, joka pitää langat käsissään potilasta koskien. Esitetty ratkaisu keskittää tiedon nykyisestä kymmenestä paikasta kolmeen ja vähentää manuaalista työtä sekä helpottaa tiedonjakoa, tiedonhakua ja kokonaiskuvan muodostamista sekä yhdestä potilaasta että tarjoaa kyvykkyyksiä koko potilaskannasta raportointiin.

Various ICT solutions have been researched and developed to support psychiatric and eating disorders in different areas. Certain clinic in Finland treats eating disorders of children, adolescents and young adults. Treatment of an eating disorder begins with an assessment period. It’s main task is to collect information about the patient and his or her eating disorder during this period. Currently, the information collected during the assessment period is fragmented into different systems and much of the information remains tacit knowledge in the minds of nursing staff. The aim of this paper was to research assessment period is in practice, what challenges it poses and what kind of ICT solution could be used to meet them. The research methods used in the thesis were based on the socio-technical systems design approach and participatory design. The study used qualitative research methods typical to socio-technical systems design: semi-structured group interviews, document exploration and a so-called future workshop with prospective users. The interview material was described as narrative and treated through themes emerging from the narrative. The main results were a description of the assessment period and its challenges and a proposal for an ICT solution. Information in the current solution is heavily fragmented. For this reason, the information behind treatment decisions is difficult to see clearly, it is difficult to retrieve information on a patient-by-patient basis, and the overall picture is challenging to formulate based on the information systems. Sure, there is information in the National Patient Information System, but for some reason, records are intentionally kept very limited and therefore a lot of information is left out. In the current situation, also manual labour is unnecessarily needed. One challenge relates to the suitability of structured metrics in relation to individualized care. The current instrument based on paper forms is inflexible and does not sufficiently take into account individual differences between patients. The reasons described above burden the caregiver of the patient. The proposed solution concentrates the information from the current ten locations to three, reducing manual work, and facilitating data sharing, data retrieval, and overall picture processing from a single patient, as well as providing reporting capabilities across the entire patient population.