Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin kulttuurisen ja taloudellisen pääoman yhteyttä kotitalouksien elintarvikekulutukseen. Pääomat indikoivat kotitalouden yhteiskuntaluokkaa, jonka katson vaikuttavan kulttuurielementtejä kantavaan elintarvikekulutukseen.
Tutkielman viitekehyksenä on sosiologi Pierre Bourdieun luoman tutkimusohjelman käsitys kulttuurisen maun homologisuudesta yhteiskuntaluokkien hierarkiarakenteen kanssa, jonka mukaan kulttuurinen maku on luokkahierarkian mukaisesti jäsentyvä järjestelmä ja siten myös hierarkkinen. Teorian valossa kulttuurinen maku sisältää rakenteellisia piirteitä, jotka palautuvat yhteiskuntaluokkajärjestelmään. Tutkielmani oletuksena on, että ne kotitaloudet, joilla on hallussaan paljon kulttuurista ja taloudellista pääomaa, arvostavat keskimääräistä enemmän autenttisuutta elintarvikekulutuksessaan.
Tutkielman aineistona on Tilastokeskuksen Kulutustutkimus 2016 -aineisto, joka on kyseisen aineistosarjan tuorein saatavilla oleva aineisto. Aineiston
koko on 3673 kotitaloutta. Analyysimenetelmänä on useampisuuntainen varianssianalyysi, jossa pääomien yhteyksiä tarkastellaan erikseen autenttisten ja ei-autenttisten elintarvikkeiden kokonaiskulutukseen. Kulttuurista pääomaa on operationalisoitu kotitaloudessa esiintyvällä korkeimmalla koulutusasteella, taloudellista pääomaa on operationalisoitu kotitalouden käytettävissä olevilla tuloilla, jotka on jaettu kotitalouden kulutusyksikkösuureella (OECD:n muunnetun asteikon mukaisesti). Analyysin vakioitavina tekijöinä ovat kotitalouden sosioekonominen status ja kotitaloustyyppi. Elintarvikkeiden autenttisuutta on mitattu prosessointiasteen avulla.
Analyysini tulokset ovat teorian valossa ristiriitaiset – kulttuurisella pääomalla on positiivinen yhteys autenttisuuden painottamisen kanssa elintarvikekulutuksessa, mutta samanaikaisesti negatiivisesta yhteydestä ei-autenttisten elintarvikkeiden kulutuksen kanssa ei ole näyttöä. Taloudellisella pääomalla puolestaan on positiivinen yhteys sekä autenttisten että ei-autenttisten elintarvikkeiden kulutuksen kanssa. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä on, että tulokset kertovat ennemmin pääomien positiivisesta yhteydestä elintarvikekulutuksen hajontaan kuin bourdieulaisen homologiateesin pitävyydestä suomalaisten elintarvikekulutuksessa. Näin ollen myös homologiateesin haastava paradigma ”kulttuurisesta kaikkiruokaisuudesta” näyttäytyy homologiateesiä uskottavampana. Lisäksi elintarviketutkimus näyttäytyy ruoan kulutuksen erityisenä muotona sen yksityisyyden vuoksi ja tämän keskeisen piirteen huomioiminen aihetta käsittelevissä sosiaalitieteellisissä jatkotutkimuksissa osoittautuu oleelliseksi.
...
