The impact of user acceptance in the efficacy of digital therapeutics

Digitaalisten hoitoratkaisuiden käyttöönotto on vahvassa kasvussa terveydenhuollossa ympäri maailmaa. Tämä ei ole yllättävää sillä näiden hoitojen on todistettu nopeuttavan hoitoon pääsyä sekä parantavan hoidon vaikuttavuutta. Digitaaliset hoitoratkaisut ovat digitaalisesti toimivia hoitointerventioita, joita on viime vuosina kehitetty hoitamaan monia kroonisia sairauksia. Niiden on todistettu olevan tehokkaita useiden sairauksien hoidossa. Niiden käytön yhteydessä ei yleensä esiinny sivuvaikutuksia toisin kuin lääkehoidoissa. Digitaaliset hoitomuodot ovat jakelunsa suhteen riippuvaisia älypuhelimista ja tietokoneista. Ne ovat usein tyypiltään käyttäytymistapojen muutokseen tähtääviä interventioita. Näistä erityispiirteistä johtuen niiden käyttöönottoon liittyy uudenlaisia haasteita. Tämä pro gradu -tutkielma on tutkimus käyttäjähyväksynnän ja käyttömyöntyvyyden vaikutuksista digitaalisten hoitomuotojen hoidon vaikuttavuuteen. Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä empiirisestä tutkimusosiosta. Empiirinen tutkimus on tapaustutkimus, joka pohjautuu masennuksen hoitoon kehitetyn digitaalisen hoitomuodon anonyymiin potilastietoon. Potilastietoihin sisältyi 159 potilastietuetta, jotka pitivät sisällään masennusoireiden muutoksen perustuen kliinisesti käytettyyn masennusoireita mittaavaan kyselyyn (PHQ-9) sekä käyttäjähyväksyntää mittaavia mittareita. Tiedot analysoitiin, jotta ymmärrettäisiin hypoteettista käyttäjähyväksynnän, käyttömyöntyvyyden sekä hoidon vaikuttavuuden suhdetta. Korrelaatiota eri potilastiedoista rajattuihin alaryhmiin, ja kunkin alaryhmän saamaa hoidon vastetta, analysoitiin erilaisilla tilastoanalyysimenetelmillä, jotta voitaisiin tunnistaa mahdolliset hoidon vaikuttavuutta ennustavat tekijät. Tilastoanalyysien tuloksena havaittiin, että sillä hakeutuivatko potilaat itse hoitoon vai ohjattiinko heidät hoitoon lähetteellä, oli ero hoidon vaikuttavuuden suhteen (PHQ-9: 45.2% alenema vs. 28.8% alenema, CI >95%). Analyysien tuloksena havaittiin myös, että käyttömyöntyvyys sekä potilaiden tekemät tietoisen läsnäolon harjoitteet korreloivat hoidon vaikuttavuuden kanssa (R^2=0.026, R^2=0.04, CI>95%). Tästä määriteltiin hoidolle annos-vastesuhde. Lopputulemana totean, kirjallisuuskatsaukseen ja tapaustutkimuksen tilastoanalyyseihin perustuen, että käyttäjähyväksynnällä ja käyttömyöntyvyydellä näyttää olevan vaikutus digitaalisten hoitomuotojen hoidon vaikuttavuuteen.