Fyysisen aktiivisuuden, paikallaanolon ja kestävyyskunnon yhteydet valtimojäykkyyteen ja valtimoiden laajenemiskykyyn : 2 vuoden seurantatutkimus esimurrosikäisillä lapsilla

Valtimojäykkyys ja endoteelin toimintahäiriö ovat ateroskleroosin varhaisia merkkejä, joiden kehittyminen saattaa alkaa jo lapsuudessa. Riittävä fyysinen aktiivisuus sekä hyvä kestävyyskunto ovat hyvään valtimoterveyteen yhdistettyjä tekijöitä aikuisilla, mutta lapsia koskevia tutkimuksia on vielä rajoitetusti. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia fyysisen aktiivisuuden kuormitustasojen, paikallaanolon ja kestävyyskunnon yhteyksiä 9–11-vuotiaiden lasten valtimojäykkyyteen sekä valtimoiden laajenemiskykyyn 2 vuoden seurannassa. Tutkielma perustuu Itä-Suomen yliopistossa toteutetun Lasten liikunta ja ravitsemus (PANIC) -tutkimuksen alkutilanteessa (2007–2009) sekä 2 vuoden seurantamittauksissa kerättyyn aineistoon. Aineistoa oli saatavilla analyyseihin yhteensä 245 lapselta (tytöt 51,8%). Kevyt, kohtalainen ja raskas fyysinen aktiivisuus sekä paikallaanoloaika (min/päivä) mitattiin kiihtyvyyttä ja sykettä yhdistävällä mittarilla. Kestävyyskunnon mittarina käytettiin polkupyöräergometritestillä mitattua maksimaalista työtehoa suhteutettuna rasvattomaan kehonpainoon (Wmax/LM). Valtimojäykkyys (SI) sekä maksimaalisen kuormituksen aikaansaama valtimoiden laajenemiskyky (∆RI) mitattiin pulssiaaltoanalyysin (PCA) avulla sormenpäästä. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin lineaarista regressionanalyysiä. Tuloksissa havaittiin, että raskaan fyysisen aktiivisuuden muutos (∆VPA) oli positiivisesti yhteydessä valtimoiden laajenemiskykyyn (∆RI) 2 vuoden seurannassa, kun ikä ja sukupuoli oli vakioitu (p=0,031). Lisävakioinnit (alkutilanteen VPA, rasvaprosentti, systolinen verenpaine, tutkimusryhmä) eivät vaikuttaneet havaitun yhteyden esiintymiseen (p=0,026). Yhteys esiintyi itsenäisesti vain pojilla, kun analyysit tehtiin sukupuolilla erikseen ja huomioitiin lisäksi murrosiän vaikutus (p=0,028). Yhteyttä ei esiintynyt muiden selittävien tekijöiden ja ∆RI:n välillä tai minkään tekijän ja valtimojäykkyyden (SI) välillä. Tutkituista tekijöistä raskaan fyysisen aktiivisuuden lisääntyminen oli ainoa 9–11-vuotiaiden lasten parempaa valtimoterveyttä ennakoiva tekijä 2 vuoden seurannassa. Tämä yhteys havaittiin selkeämmin pojilla, ja se ilmeni valtimoiden laajenemiskyvyssä, mutta ei valtimojäykkyydessä. Tulosten perusteella raskas fyysinen aktiivisuus saattaa olla tärkeä esimurrosikäisten lasten valtimoiden normaalia toimintaa ylläpitävä tekijä etenkin pojilla. Tulokset tukevat raskaan fyysisen aktiivisuuden merkitystä varhaisessa valtimosairauksien ennaltaehkäisyssä.