Success in scholastic endeavours is dependent not only on the individual’s
capabilities but also on confidence to manage learning-related situations and
regulate oneself in these situations. The first goal of this dissertation was to
investigate self-regulatory efficacy (i.e., confidence in managing learning and ontask
situations) and sources of self-regulatory efficacy (i.e., efficacy-building
experiences), and their associations with attention and learning difficulties
among elementary school pupils. The second goal was to examine the efficacy of
group-based attention and executive function (EF) interventions provided in
schools for elementary school pupils with attention and EF deficits.
Altogether, the Studies I and II supported the hypothesised connections
between sources of self-regulatory efficacy and self-regulatory efficacy.
Nevertheless, a wide variability in self-regulatory experiences among elementary
school pupils was found. The results showed further that heightened nega
tive
emotions were associated with lower self-regulatory efficacy in school-task
situations. Finally, attention deficits and learning difficulties had detrimental
effect on experienced sources of self-regulatory efficacy and one’s sense of
efficacy in managing learning and on-task behaviours. This effect was especially
prominent among pupils with attention deficits (Study I).
The findings of Study III showed that implementing comprehensive
behavioural, cognitive and skill-training interventions in the school context is an
effective approach to reduce problems of attention and executive skills in
classroom setting. The results also indicated that the level of severity of attention
and EF problems moderated intervention outcomes: pupils with low or moderate
symptoms at the pre-intervention (65% of the participants in the intervention
group) benefited more from the intervention than those with severe symptoms.
The findings indicate that more attention should be paid to pupils’ selfregulatory
experiences, especially among pupils with attention deficit or learning
difficulties. It is suggested that systematic and effective support methods should
be used in schools for children with learning-related problems targeting at both
regulatory skills and confidence in managing learning situations.
Keywords: self-regulation, self-regulatory efficacy, sources of self-efficacy,
attention deficits, executive function deficits, leaning difficulties, intervention
...
Itsesäätely ja toiminnanohjauksen taidot kehittyvät ympäristön ja lapsen välisessä
vuorovaikutuksessa – lapsi kohtaa ikävaiheeseensa sopivia odotuksia ja vaatimuksia,
hänelle opetetaan toimintatapoja ja hän saa toiminnastaan palautetta. Itsesäätelyn
onnistumista oppimistilanteissa tukee lapsen käsitys omasta pystyvyydestään
hallita omaa toimintaansa, ajatteluaan ja tunteitaan. Tämä niin sanottu minäpystyvyys
kehittyy ja muokkautuu neljästä eri kokemuslähteestä: aiemmat onnistumiskokemukset,
vertaisoppiminen ja -kokemukset, ympäristön antama palaute ja suoritustilanteisiin
liittyvät tunteet ja keholliset tuntemukset. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan
ensinnäkin kyselylomakkeen tulosten pohjalta kouluikäisten lasten oppimistilanteisiin
liittyvää itsesäätelyn minäpystyvyyttä ja sitä muokkaavia kokemuksia eli
minäpystyvyyden lähteitä ja toiseksi kouluissa toteutettujen itsesäätelyn, tarkkaavuuden
ja toiminnanohjauksen intervention vaikutuksia tarkkaavuusongelmaisten
oppilaiden oppimiseen
ja työskentelyyn luokkatilanteissa.
Kahden ensimmäisen osatutkimuksen tulokset osoittivat, että tutkittavien ryhmässä
itsesäätelyyn liittyvät minäpystyvyyden lähteet eli pystyvyyttä tukevat kokemukset
vaihtelivat suuresti. Lisäksi koululaisen perustaitoihin liittyvillä vaikeuksilla
oli kielteinen yhteys itsesäätelyn lähteisiin, itsesäätelyn minäpystyvyyteen sekä lähteiden
ja minäpystyvyyden välisiin yhteyksiin. Nämä ryhmävaikutukset olivat havaittavissa
vahvemmin tarkkaavuuden ongelmissa kuin lukemisen ja matematiikan
oppimisen ongelmissa. Tulokset osoittivat myös, että kielteisten kehollisten ja emotionaalisten
kokemusten runsas määrä oli yhteydessä keskimääräistä heikompaan
itsesäätelyn minäpystyvyyteen.
Väitöskirjan kolmas osatutkimus osoitti, että johdonmukaisesti toteutetuilla interventioilla
voidaan vaikuttaa oppilaiden itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen taitoihin
sekä akateemisten perustaitojen kehitykseen. Interventiosta hyötyivät erityisesti
ne lapset, joiden tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ongelmat olivat lieviä
tai ”keskivaikeita” (65 % koeryhmän lapsista).
Tämän väitöskirjan tulosten perusteella voidaan päätellä, että alakouluikäiset
lapset pystyvät tunnistamaan itsesäätelyyn liittyviä kokemuksiaan ja että vaikeudet
akateemisissa perustaidoissa tai tarkkaavuuden ongelmat altistavat heidät kokemuksille,
jotka eivät vahvista luottamusta omiin kykyihin hallita oppimistilanteita.
Tutkimustulokset tukevat ajatusta siitä, että oppimista tukevien interventioiden tulisi
harjoittaa akateemisten perustaitojen ohella itsesäätelyä sekä toiminnanohjauksen
taitoja. Lisäksi interventioiden tulisi taata lapsille kokemuksia oppimistilanteiden
hallinnasta ja sitä kautta vahvistaa itsesäätelyn minäpystyvyyttä.
Avainsanat: itsesäätely, toiminnanohjaus, itsesäätelyn minäpystyvyys, minäpystyvyyden
lähteet, tarkkaavuuden ongelmat, oppimisvaikeudet, interventio
...
