Mastering learning situations: Self-regulation, executive functions and selfregulatory efficacy among elementary school pupils

Abstract

Success in scholastic endeavours is dependent not only on the individual’s capabilities but also on confidence to manage learning-related situations and regulate oneself in these situations. The first goal of this dissertation was to investigate self-regulatory efficacy (i.e., confidence in managing learning and ontask situations) and sources of self-regulatory efficacy (i.e., efficacy-building experiences), and their associations with attention and learning difficulties among elementary school pupils. The second goal was to examine the efficacy of group-based attention and executive function (EF) interventions provided in schools for elementary school pupils with attention and EF deficits. Altogether, the Studies I and II supported the hypothesised connections between sources of self-regulatory efficacy and self-regulatory efficacy. Nevertheless, a wide variability in self-regulatory experiences among elementary school pupils was found. The results showed further that heightened negative emotions were associated with lower self-regulatory efficacy in school-task situations. Finally, attention deficits and learning difficulties had detrimental effect on experienced sources of self-regulatory efficacy and one’s sense of efficacy in managing learning and on-task behaviours. This effect was especially prominent among pupils with attention deficits (Study I). The findings of Study III showed that implementing comprehensive behavioural, cognitive and skill-training interventions in the school context is an effective approach to reduce problems of attention and executive skills in classroom setting. The results also indicated that the level of severity of attention and EF problems moderated intervention outcomes: pupils with low or moderate symptoms at the pre-intervention (65% of the participants in the intervention group) benefited more from the intervention than those with severe symptoms. The findings indicate that more attention should be paid to pupils’ selfregulatory experiences, especially among pupils with attention deficit or learning difficulties. It is suggested that systematic and effective support methods should be used in schools for children with learning-related problems targeting at both regulatory skills and confidence in managing learning situations. Keywords: self-regulation, self-regulatory efficacy, sources of self-efficacy, attention deficits, executive function deficits, leaning difficulties, intervention

Itsesäätely ja toiminnanohjauksen taidot kehittyvät ympäristön ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa – lapsi kohtaa ikävaiheeseensa sopivia odotuksia ja vaatimuksia, hänelle opetetaan toimintatapoja ja hän saa toiminnastaan palautetta. Itsesäätelyn onnistumista oppimistilanteissa tukee lapsen käsitys omasta pystyvyydestään hallita omaa toimintaansa, ajatteluaan ja tunteitaan. Tämä niin sanottu minäpystyvyys kehittyy ja muokkautuu neljästä eri kokemuslähteestä: aiemmat onnistumiskokemukset, vertaisoppiminen ja -kokemukset, ympäristön antama palaute ja suoritustilanteisiin liittyvät tunteet ja keholliset tuntemukset. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan ensinnäkin kyselylomakkeen tulosten pohjalta kouluikäisten lasten oppimistilanteisiin liittyvää itsesäätelyn minäpystyvyyttä ja sitä muokkaavia kokemuksia eli minäpystyvyyden lähteitä ja toiseksi kouluissa toteutettujen itsesäätelyn, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen intervention vaikutuksia tarkkaavuusongelmaisten oppilaiden oppimiseen ja työskentelyyn luokkatilanteissa. Kahden ensimmäisen osatutkimuksen tulokset osoittivat, että tutkittavien ryhmässä itsesäätelyyn liittyvät minäpystyvyyden lähteet eli pystyvyyttä tukevat kokemukset vaihtelivat suuresti. Lisäksi koululaisen perustaitoihin liittyvillä vaikeuksilla oli kielteinen yhteys itsesäätelyn lähteisiin, itsesäätelyn minäpystyvyyteen sekä lähteiden ja minäpystyvyyden välisiin yhteyksiin. Nämä ryhmävaikutukset olivat havaittavissa vahvemmin tarkkaavuuden ongelmissa kuin lukemisen ja matematiikan oppimisen ongelmissa. Tulokset osoittivat myös, että kielteisten kehollisten ja emotionaalisten kokemusten runsas määrä oli yhteydessä keskimääräistä heikompaan itsesäätelyn minäpystyvyyteen. Väitöskirjan kolmas osatutkimus osoitti, että johdonmukaisesti toteutetuilla interventioilla voidaan vaikuttaa oppilaiden itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen taitoihin sekä akateemisten perustaitojen kehitykseen. Interventiosta hyötyivät erityisesti ne lapset, joiden tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ongelmat olivat lieviä tai ”keskivaikeita” (65 % koeryhmän lapsista). Tämän väitöskirjan tulosten perusteella voidaan päätellä, että alakouluikäiset lapset pystyvät tunnistamaan itsesäätelyyn liittyviä kokemuksiaan ja että vaikeudet akateemisissa perustaidoissa tai tarkkaavuuden ongelmat altistavat heidät kokemuksille, jotka eivät vahvista luottamusta omiin kykyihin hallita oppimistilanteita. Tutkimustulokset tukevat ajatusta siitä, että oppimista tukevien interventioiden tulisi harjoittaa akateemisten perustaitojen ohella itsesäätelyä sekä toiminnanohjauksen taitoja. Lisäksi interventioiden tulisi taata lapsille kokemuksia oppimistilanteiden hallinnasta ja sitä kautta vahvistaa itsesäätelyn minäpystyvyyttä. Avainsanat: itsesäätely, toiminnanohjaus, itsesäätelyn minäpystyvyys, minäpystyvyyden lähteet, tarkkaavuuden ongelmat, oppimisvaikeudet, interventio