This study examines the interplay between the traditionally unidirectional and restricted broadcast media and the newer, interactive and open social media. The study focuses on the intersection of television and Twitter during the massive media event, the FIFA World Cup (2014). The main objective is to understand interactional practices in a digital environment in which television viewers are encouraged to participate in a media event in real time. The theoretical basis of the study is threefold. Firstly, the literature on media events deepens our understanding of the context of the data; secondly, the study finds some of its ideas in the fields of media talk and the appropriation of media; and thirdly, the study draws on multi-party digital communication. This interdisciplinary approach is used to illustrate the complex participation framework of social television. Methodologically, the study relies on digital discourse and conversation analysis, applying different kinds of concepts
and tools from traditional discourse and conversation analysis to the analysis of online sites. The research provides new insights into interactions between television and its audiences on the one hand, and interactions among audience members on the other. In addition, it throws light on the role of a media event in the digital age. The findings of the study have been reported in four research articles, each of which emphasises the interactional practices of social television from a different perspective. The findings indicate that through Twitter, an audience can construct a meaningful watching experience by positioning themselves in various ways in relation to the media event, to the broadcast, and to other viewers. The sub-studies show that tweeters can themselves perform as active participants and take new kinds of roles, which blurs many traditional media categories and dualisms, such as the producer-consumer, the performer-audience, the celebrity-ordinary and the global-local. However, despite the active role they adopt, tweeters are dependent on the broadcast, which not only restricts their access to television, but also works as a source text on which the tweeter must rely in order to perform themselves as proper football watchers. Thus, the study argues that in the context of social television, social media have changed the ways we enjoy television content but not the power of television as a focal point of society.
...
Tämä väitöstutkimus tarkastelee demokraattisena osallistumiskanavana pidetyn Twitterin yhdistämistä perinteisesti yksisuuntaiseen ja osallistumisoikeuksiltaan rajattuun televisiolähetykseen. Tutkimus keskittyy kahden erilaisen median toimintalogiikan kohtaamiseen ja risteämiseen yhden maailman suurimman mediatapahtuman, jalkapallon MM-kisojen (2014), aikana. Ensisijaisena tavoitteena on kuvata television ja Twitterin vuorovaikutuksessa rakentuvan sosiaalisen television vuorovaikutuskäytänteitä, joilla osallistujat merkityksellistävät sekä mediatapahtumaa että omaa katsomiskokemustaan ja konstruoivat samalla erilaisia rooleja käyttämilleen medioille. Tutkimus tukeutuu kolmenlaisiin tutkimuskonteksteihin: mediatapahtumaan, televisioyleisöä osallistavaan mediapuheeseen ja sen vastaan¬ottoon sekä digitaaliseen vertaisvuorovaikutukseen. Erityisesti katse kohdistetaan jaetun aihetunnisteen (#ylemmfutis) mahdollistamiin vuorovaikutuskäytänteisiin, joilla käyttäjät osoittavat osallistumistaan
televisiotapahtumiin ja neuvottelevat niitä eri tavoin itselleen ja toisilleen merkityksellisiksi. Asettumalla mediapuheen ja sen vastaanoton tutkimuksen rajalle väitöskirja pyrkii tarjoamaan ymmärrystä sekä median ja sen yleisöjen suhteista että katsojien välisistä keskinäisistä suhteista. Työssä sosiaalista televisiota lähestytään diskursiivisen viitekehyksen puitteissa ja varsinaiset metodologiset työkalut ammennetaan digitaalisesta diskurssi- ja keskustelunanalyysista. Tulokset on raportoitu neljässä artikkelissa, joista jokainen painottaa jalkapallon MM-kisoihin osallistumista erilaisten aineistossa esiin nousseiden vuorovaikutuskäytänteiden näkökulmasta. Tulokset osoittavat, että sosiaalisen television kautta televisioyleisö voi ottaa aktiivisen paikan mediatapahtumassa ja merkityksellistää sitä haluamallaan tavalla. Katsoja voi jaetun aihetunnisteen kautta asettua uudenlaisiin rooleihin ja mediakategorioihin, jotka sumentavat sellaisia perinteisiä median kahtiajakoja kuin tuottaja–kuluttaja, esiintyjä–yleisö, julkkis–tavis ja globaali–lokaali. Toisaalta aktiivisesta roolistaan huolimatta tviittaaja kiinnittyy televisiolähetykseen, joka paitsi rajaa edelleen vahvasti katsojan pääsyä lähetykseen myös toimii sellaisena lähdetekstinä, johon tviittaajan on jatkuvasti tukeuduttava tuottaakseen jaetun aihetunnisteen ympärille kerääntyneelle tilapäisyhteisölle tarkoituksenmukaisia kommentteja. Sosiaalisen television voi siten nähdä muuttaneen katselukokemusta muttei juurikaan horjuttaneen television valta-asemaa sosiaalisen todellisuuden ytimenä.
...
