Vuorohoitotyön ominaislaatu johtamisen haasteena uudessa päiväkodissa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli laadullisin, toiminta- ja tapaustutkimuksellisin menetelmin seurata ja ohjata uuden päiväkotityöyhteisön muotoutumista yhden kalenterivuoden ajan. Tutkimuksessa pyrittiin tunnistamaan vuorohoidon ominaislaadusta johtuvia haasteita uuden työyhteisön rakentumisessa sekä löytämään keinoja niiden ratkaisemiseksi. Osana tutkimusta oli erityisesti johtajan rooli muun työyhteisön ja vuorohoidon henkilöstön yhdeksi työyhteisöksi kasvamisessa. Tutkimusvuoden aikana keräsin tietoa työyhteisön tilasta henkilöstölle suunnatulla alku- ja loppukyselyllä ja Tulevaisuuden muistelu -kirjoitelmalla sekä osallistumalla kahden ryhmän tiimipalaveriin ja käymällä keskusteluja päiväkodin esimiesten kanssa. Vuoden mittaan osallistuin myös suunnittelu- ja informointitilaisuuksiin ja esittelin niissä tutkimuksen siihenastisia tuloksia soveltuvin osin. Näitä esittelyjä ja pieniä koulutuksellisia esiintymisiäni kutsuin mini-interventioiksi. Kirjoitelmat analysoin Greimasin aktanttimallilla, muun aineiston erilaisin sisällönanalyyttisin menetelmin. Tutkimuksen tulos kiteytyy ajatukseen siitä, kuinka vuorohoito edelleen mielletään muusta varhaiskasvatuksesta poikkeavaksi toimintamuodoksi, jota toteutetaan sosiaalipoliittisista ja työvoimapoliittisista lähtökohdista, vaikka varhaiskasvatus kokonaisuudessaan mielletään osaksi koulutusta. Tämä vaikuttaa sekä vuorohoidon henkilöstön, muun henkilöstön että johtajien käsityksiin siitä, kuinka vuorohoidon ryhmä nivoutuu päiväkodin muuhun työyhteisöön. Ratkaiseva on johtajan kyky kohdella koko työyhteisöä tasapuolisesti, läpinäkyvästi ja antaen jokaiselle työntekijälle ja tiimille heidän tarvitsemaansa tukea.