Lasten kanssa työskentelevien eri ammattilaisten näkemyksiä lasten ahdistuneisuudesta

Abstract

Ahdistuneisuus on tunne-elämän häiriö, joka liian voimakkaana ja pitkäkestoisena aiheuttaa kokijalleen subjektiivista haittaa ja kärsimystä. Ahdistuneisuuden taustalla vaikuttavat niin psyykkiset kuin sosiaaliset tekijät. Ahdistuneisuutta esiintyy myös pienillä lapsilla ja tämä tulisi ottaa huomioon varhaiskasvatuksessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten kanssa työskentelevien eri ammattilaisten näkemyksiä lasten ahdistuneisuudesta. Aineisto kerättiin haastatteluilla, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Haastatteluiden vastaukset luokiteltiin kolmen teeman alle: lasten ahdistuneisuuden ilmenemien ja sen taustatekijät, lapsen pedagoginen tukeminen, sekä lapsen tukeminen moniammatillisen yhteistyön näkökulmasta. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lapsen ahdistuneisuutta on hankalaa tunnistaa ja se ilmenee pitkälti käytöksen sekä ulkoisen oirehdinnan kautta. Pääasiallisesti syiksi ahdistuneisuuden takana katsottiin olevan kotiolot, sekä vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen laatu. Varhaiskasvatuksen arjessa ja pedagogiikassa tärkeimpänä tukikeinona mainittiin leikki. Moniammatillisen yhteistyön elementeistä tärkeimpinä pidettiin avoimia keskusteluvälejä niin muiden työntekijöiden kuin vanhempienkin kanssa. Lapsen kohtaamisessa arvostettiin yksilöllistä huomioimista ja kunnioittamista, sensitiivisyyttä ja aitoa välittämistä.