Suomiräpin ainokaiset : millä tavoin naispuoliset räppärit kokevat naiseutensa vaikuttavan heidän toimintaansa suomalaisessa rap-skenessä?

Tutkimuksen tehtävänä on analysoida naispuolisten suomiräppäreiden kokemuksia heidän naiseutensa vaikutuksista suomiräpin skenessä toimimiseen. Keskeistä tutkimukselleni oli tuoda suomalaisen hip hop -tutkimuksen kentälle enemmän keskustelua sukupuolen ja räpin välisestä suhteesta paikallisessa kontekstissa. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmesta vuosina 2016-2018 toteutetusta teemahaastattelusta naispuolisten suomiräppäreiden kanssa. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jonka avulla on voitu testata teoreettisen viitekehyksen keskeisiä teemoja suhteessa aineistoon. Lisäksi toin esille aineistosta nousseita uusia teemoja, joita ei viitekehyksestä ole löytynyt. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Rosabeth Moss Kanterin (1977) ainokaisuuden teoria ja sen keskeiset käsitteet näkyvyys, polarisaatio ja assimilaatio. Lisäksi tutkimustani ohjaavat monet muut sukupuolentutkimuksen, sosiologian ja kriittisen kulttuurintutkimuksen kentillä kehitetyt teoriat. Uutena aiheena aineistostani nousi esille rohkaisun ja vaikuttamisen tematiikka. Aiempaa tutkimusta ja aiheen historiaa käsittelen monipuolisesti keskustelemalla aiheen keskeisistä käsitteistä ja käymällä läpi räpin historiaa suhteessa sukupuoleen globaalisti ja paikallisesti. Keskeistä tutkimukselleni oli myös tutkimuksen eettisyys, luotettavuus ja läpinäkyvyys, joihin liittyviä työkaluja käsittelen ja toteutan tutkimuksessani. Tutkimuksessani nousee esille se, millä tavoin ja miten paljon haastattelemani naispuoliset suomiräppärit ovat kokeneet sukupuolestaan johtuvaa syrjintää tai epätasa-arvoa toimiessaan suomiräpin skenessä. Merkittävänä esiin nousi myös erilaisia tapoja, joilla he suhtautuvat näihin kokemuksiin ja miten syrjintää vastustetaan. Teoreettisen viitekehyksen avulla aineistosta nousee esille erilaisia sukupuoleen liittyviä vallankäytön tapoja, joista osa on tietoisia ja osa tiedostamattomia. Merkittäviä ovat myös naispuolisten räppäreiden tavat kertoa kokemuksistaan, joita pystyin Kanterin (1977) teorian avulla tulkitsemaan. Tutkimukseni tuo esille myös sitä muutosta, mitä rap-skeneissä on tapahtunut sekä Suomessa, että globaalisti, joka reflektoi myös asennemuutosta yhteiskunnassa laajemmin. Sukupuolesta ja sen vaikutuksista toimintaamme keskustellaan enemmän. Vaikka sen vaikutuksia on tutkimuksenikin mukaan edelleen mahdotonta kieltää, voidaan aineistossa nähdä myös naispuolisten räppäreiden kasvava määrä ja rohkaisun sekä vaikuttamisen kulttuuri. Näin suomiräpin skenestä yritetään tehdä monimuotoisempaa ja turvallisempaa tilaa.