Alueellisen kilpailukyvyn neljä elementtiä : case Päijät-Häme

Alueiden menestyminen ja kilpailukyky ovat olleet ajankohtaisia puheenaiheita viime vuosina Suomessa parhaillaan menossa olevan julkisen hallinnon toimintojen uudistamisen takia. Tällä hetkellä alueet ovat eriarvoisia niiden taloudellisen asemansa perusteella eivätkä ne pysty tarjoamaan asukkailleen yhdenvertaisia palveluita. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sekä uutta kasvuteoriaa että alueellisen kilpailukyvyn neljää elementtiä, jotka ovat inhimillinen pääoma, innovatiivisuus, keskittyminen ja saavutettavuus. Ensimmäisessä empirian osiossa tarkastellaan Päijät-Hämeen maakunnan alueellista kehitystä teoreettisen viitekehyksen näkökulmasta eli alueellisen kilpailukyvyn elementtien kautta sekä peilataan tuloksia vertailumaakuntien kehitykseen. Toisen analyysimenetelmän, shift-share- analyysin, avulla tarkastellaan Päijät-Hämeen ja vertailumaakuntien työpaikkakehitystä vuosina 2010-2014. Regressioanalyysillä tutkitaan lopuksi kilpailukykyindikaattoreiden yhteyttä maakuntien kilpailukykyyn vuosina 2010-2014. Tutkimustulosten perusteella Päijät-Hämeen maakunnasta on löydettävissä selkeitä vahvuuksia ja heikkouksia kilpailukyvyn näkökulmasta. Maakunnalla on muutamia selkeitä kilpailuetuja, joiden kehittämistä tulisi painottaa tulevaisuudessa. Työpaikkakehitys ja kilpailukyky vuosina 2010- 2014 olivat Päijät-Hämeessä negatiivisia. Tutkimuksesta saadut tulokset olivat linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa ja asetettu hypoteesi sai vahvistusta. Alueellisen kilpailukyvyn neljällä elementillä on yhteys alueelliseen kilpailukyvyn kehitykseen, vaikka kausaalisuutta ei voida todistaa. Käytännön tasolla tutkimuksen tulokset voivat olla hyödynnettävissä julkisen sektorin toimintojen kehittämisessä ja näin voidaan saavuttaa parempi kyky tulkita ja ymmärtää alueiden menestymisen avaintekijöitä.