Karjalaisiin asennoituminen suomalaisessa koulujärjestelmässä ja siirtoväen koulukokemukset 1944–1994

Abstract

Pro gradussani tarkastelen, kuinka karjalaisiin on suhtauduttu suomalaisessa sotienjälkeisessä koulujärjestelmässä ja millaisia olivat siirtoväen omat koulukokemukset. Suhtautumistapoja ja niiden muutoksia seurataan vuodesta 1944 vuoteen 1994, viidenkymmenen vuoden ajalta.

Lähteinäni käytän kolmea keskenään erilaista aineistokokonaisuutta: historian ja äidinkielen oppikirjoja, karja-laisevakkojen muistelukertomuksia sekä opettajien omaelämäkertoja. Keskeisiä tutkimusmenetelmiä ovat aineistojen lähiluku ja niiden tarkasteleminen lähdekriittisesti sekä eri aineistokokonaisuuksien vertaileminen toisiinsa. Tutkielma on yhdistelmä muistitieto-, mentaliteetti- ja kokemuksen historiaa. Monipuolisten aineistojen ja tutkimusmenetelmien avulla pyrin havainnollistamaan, kuinka monitahoinen ilmiö karjalaisten asuttaminen ja uusille asuinpaikkakunnille sopeutuminen koulukontekstissa oikein oli.

Vielä heti sotien jälkeen karjalaisia pidettiin topeliaanisiin stereotypioihin nojautuen jokseenkin pakanallisina suomalaisen kulttuurin säilyttäjinä ja toisaalta valtavana taloudellisena haasteena, kun heidät täytyi Karjalan menettämisen jälkeen asuttaa Suomen kutistuneiden rajojen sisäpuolelle. 1970-luvulla kansakouluaikana perinteiset käsitykset karjalaisista saivat väistyä, eikä siirtoväkeä enää käsitelty vain talouden näkökulmasta, vaan myös empaattisesti ja ymmärtäen. Karjalaisia koskevan tutkimustiedon lisääntyessä kouluopetuskin monipuolistui.

Siirtoväkeen kuuluville lapsille koulun aloittaminen uusilla asuinpaikkakunnilla tarkoitti oman paikan etsimistä uusien koulutovereiden joukossa. Koululla ja opettajien suhtautumisella oli keskeinen rooli siinä, millaiseksi lapsen sopeutumiskokemus muotoutui. Useissa evakkotarinoissa korostuvat kokemukset ystävällisyydestä ja auttamisenhalusta, mutta osaa lapsista kiusattiin karjalaistaustan vuoksi. Jotkut lapsista kokivat myös väliaikaisuuden tunteita, mikäli asuinpaikkakuntaa tai koulua oli vaihdettava useamman kerran. Ajan kuluessa useimmat olivat osanneet päästää kipeistä tunteistaan irti ja antaneet anteeksi kiusaajille.