Maskuliinisuusdiskurssit Docventuresin kaikkien aikojen mieskeskustelussa

Abstract

Tutkielman aiheena on maskuliinisuuden diskursseista neuvotteleminen Docventuresin keskusteluohjelmassa ”Suuria tunteita kaikkien aikojen mieskeskustelussa”. Keskusteluohjelma esitettiin Ylellä syyskuussa 2018, ja se toimi alkusysäyksenä laajalle monimediaiselle keskustelulle miesten herkkyydestä. Aineiston tutkiminen on tärkeää, sillä tällaisilla huomiota herättävillä mediailmiöillä on valtaa muuntaa pinttyneitä diskursseja yhteiskunnassa. Näin tutkimus sivuaa osittain median valtaa. Tutkimuksen relevanssi liittyy vahvasti myös sukupuolinormien purkamiseen, sillä aineistosta erottuvia maskuliinisuusdiskursseja peilataan kriittisen diskurssintutkimuksen perinteen mukaisesti laajempiin yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisista maskuliinisuuden diskursseista aineistossa neuvotellaan? 2. Millainen on diskurssien suhde hegemoniseen maskuliinisuuteen, toistava vai hegemonisuutta purkava? Tutkimuksen teoriatausta pohjautuu kriittisen diskurssintutkimuksen ja miestutkimuksen viitekehyksiin. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa laaja diskurssikäsitys, jossa merkitysten nähdään rakentuvan kielellisen ja sosiaalisen toiminnan yhteisvaikutuksessa. Keskeisenä käsitteenä käytetään monikollista diskurssien käsitettä. Kriittisen diskurssintutkimuksen valtasuhteita korostava näkökulma on tärkeä myös miestutkimuksessa, joka pyrkii muuttamaan vallitsevaa mieskulttuuria ja sukupuolijärjestelmää. Miestutkimuksen käsitteistöstä keskiöön nousevat maskuliinisuus sekä hegemoninen maskuliinisuus. Metodisena viitekehyksenä käytetään Scollonin ja Scollonin (2004) neksusanalyysiä, jossa lähtökohtana on kriittisen diskurssintutkimuksen tavoin kielen ja toiminnan yhteenkietoutuneisuus. Huomio suuntautuu aineistossa Scolloneita (2004) ja Pietikäistä (2012) soveltaen diskursseihin, kielenkäyttäjien elämänhistorioihin sekä keskustelun vuorovaikutusjärjestykseen. Sosiaaliseen toimintaan, eli maskuliinisuuden diskursseista neuvottelemiseen, päästään käsiksi näiden vaikuttimien risteymässä. Koska analyysin päähuomio on diskursseissa, analyysissä sovelletaan Pietikäisen (2012) tapaan myös foucault’laista vallan diskursiivisuutta. Aineistosta erottuu viisi maskuliinisuusdiskurssia. Herkkyysdiskurssissa korostuu nimensä mukaisesti herkkyyden ilmentäminen. Uhkadiskurssi kokoaa yhteen aineistossa esiintyvää keskustelua väkivallan uhkaan ja pelkoon liittyen. Turvattomuusdiskurssissa korostuvat ympäristölliset tekijät: turva luetaan ympäristöstä, ja turvattomuus syntyy yhteisön ulkopuolelle sulkemisen pelosta. Riippuvuusdiskurssissa isäsuhde muodostuu monella tavalla olennaiseksi tekijäksi miehen elämän ja identiteetin kannalta. Riittämättömyysdiskurssissa esiin nousevat erilaiset yhteiskunnan tasolta miehiin kohdistuvat paineet ja vaatimukset. Diskurssit kertovat paitsi marginaalisista maskuliinisuuksista myös haasteista, rajoitteista ja paineista, joita vallalla oleva hegemoninen maskuliinisuus kohdistaa miehiin. Diskursseissa säilyy kautta linjan hegemonisuutta kyseenalaistava ja purkava ote. Median valtaa voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta – tutkimusaineisto osoittaa, että median voimalla voidaan laittaa liikkeelle positiivisia muutoksia yhteiskunnassa.