Intrapersonaalinen viestintä – käsitteen teoreettinen jäsennys

Tämän teoreettisen tutkielman tavoitteena oli rakentaa arvioiva ja kriittinen synteesi intrapersonaalisen viestinnän käsitteestä ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Kirjallisuudessa esiintyvät intrapersonaalisen viestinnän määritelmät ja merkityksenannot ovat moninaisia eivätkä useinkaan kovin täsmällisiä, joten kirjallisuutta kokoavan ja arvioivan tutkimuksen tekeminen on perusteltua. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, jota täydennettiin käsiteanalyyttisilla metodeilla. Aineistoksi valittiin 23 tieteellistä artikkelia, joissa tarkastellaan intrapersonaalista viestintää tai siihen kytkeytyviä viestinnän ilmiöitä. Ensiksi selvitettiin, kuinka intrapersonaalista viestintää määritellään ja merkityksennetään viestinnän kirjallisuudessa. Tulokset osoittavat, että aihetta lähestytään monin tavoin. Intrapersonaalisuus kytketään yksilötasoon, mutta määritelmät ja merkityksenannot ovat paikoin jopa ristiriidassa keskenään. Intrapersonaalista viestintää voidaan pitää keskeisenä viestinnän muotona, mutta toisaalta voidaan kyseenalaistaa, onko yksilötason prosessoinnissa kyse lainkaan viestinnästä. Toiseksi selvitettiin, millaisia viestinnän ilmiöitä intrapersonaalisuuteen liitetään. Tulokset osoittavat, että keskeisimmät intrapersonaalisen viestinnän ilmiöt ovat minäpuhe, sisäinen puhe ja kuviteltu vuorovaikutus. Kolmanneksi ilmiöitä tarkasteltiin käsitetasolla selventäen sitä, kuinka intrapersonaalinen viestintä, minäpuhe, sisäinen puhe ja kuviteltu vuorovaikutus suhteutuvat käsitteinä toisiinsa. Tulosten perusteella intrapersonaalinen viestintä on kirjallisuudessa paikoin epätäsmällisesti määritelty pääkäsite, jolle lähikäsitteet minäpuhe, sisäinen puhe ja kuviteltu vuorovaikutus ovat alisteisia. Intrapersonaalinen viestintä ilmiöineen on tulosten perusteella keskeinen viestinnän muoto, sillä se kytkeytyy perustavanlaatuisella tavalla vuorovaikutukseen. Esimerkiksi puhe, palautteen prosessointi, itsereflektointi, vuorovaikutuksen harjoittelu sekä minäkäsityksen rakentaminen ja arvioiminen edellyttävät intrapersonaalista prosessointia. Intrapersonaaliseen viestintään liittyvää tutkimusta on tämän katsauksen perusteella tehty verrattain vähän, joten sekä teoreettiselle että empiiriselle jatkotutkimukselle voidaan nähdä olevan tarvetta. Näiden tulosten perusteella olisi mielenkiintoista tutkia esimerkiksi sitä, kuinka intrapersonaalinen viestintä ja vuorovaikutusosaaminen kytkeytyvät toisiinsa.