"Se on vaan niin kivaa" : kuvataideharrastuksen merkityksestä lapselle

Tutkielma on tapaustutkimus, jonka tarkoituksena on tutkia lasten omia kokemuksia kuvataideharrastuksestaan. Tutkielma on luonteeltaan lapsilähtöinen. Tutkielmassa on haastateltu kuvataidekoulussa opiskelevia 10-vuotiaita lapsia syksyllä 2005 ja samoja lapsia 12 vuotta myöhemmin 22-vuotiaina. Lisäksi on haastateltu kuvataidekoulun opettajaa. Hänen kanssaan on mietitty syitä, miksi lapsi harrastaa kuvataiteita. Haastatteluissa on keskitytty kartoittamaan, mitä lapset sanovat harrastuksestaan ja mitä nuoret muistavat harrastuksen merkinneen lapsuudessaan. Haastatteluista on myös kerätty tietoa siitä, mikä voisi olla vaikuttavana tekijänä harrastuksen aloittamiseen. Tutkielmassa on myös purettu auki sekä yleisen että laajan oppimäärän mukaista taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Lisäksi on keskitytty tarkastelemaan Jyväskylän kuvataidekoulun opetussuunnitelmia vuodelta 2005. Tarkastelun tarkoituksena on selvittää, millä tavalla lasten puheissa kuuluu opetussuunnitelmien asettamat tavoitteet kuvataideopetukselle. Tutkielmassa tutkimusmenetelmänä on käytetty lomakehaastattelua ja teemahaastattelua. Tutkielma kuuluu narratiivisen tutkimuksen kenttään. Haastatteluja analysoidaan kertomuksina, jotka on rakennettu haastattelijan ja haastateltavan välisessä vuorovaikutuksessa. Haastattelujen lisäksi aineiston apuna on käytetty tutkijan omia havaintoja hänen toimiessaan apuopettajana kuvataidekoulun ryhmässä.