Tyydyttämätön liikunnan tarve ikääntyneiden liikkumisvaikeuksia ja masennusoireita välittävänä tekijänä

Abstract

Ikääntymisen seurauksena kehossa tapahtuu erilaisia fysiologisia muutoksia, jotka saattavat johtaa liikkumiskyvyn heikkenemiseen. Heikentyneen liikkumiskyvyn seurauksena ikääntyneen mahdollisuudet itsenäisesti arjessa pärjäämiseen, sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen sekä elämän mielekkääksi kokemiseen heikkenee, joka voi puolestaan johtaa mielialan laskuun ja masennusoireiden kehittymiseen. Monet liikkumiskyvyn ongelmista kärsivät ikääntyneet haluaisivat lisätä liikunnan määrää arjessaan, mutta mahdollisuudet tähän ovat rajoittuneita. Kun yksilö haluaisi lisätä liikuntaa, mutta kokee ettei siihen ole mahdollisuutta, voidaan puhua tyydyttämättömästä liikunnan tarpeesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko ikääntyneiden liikkumisvaikeudet yhteydessä masennusoireisiin ja toimiiko tyydyttämätön liikunnan tarve välittävänä tekijänä tässä yhteydessä. Tutkimusaineistona käytettiin Jyväskylässä vuosina 2011-2015 toteutetun ”Life-Space Mobility in Old Age” (LISPE) -pitkittäistutkimuksen aineistoa. Tutkittavat (n=848) oli-vat 75–90-vuotiaita miehiä ja naisia. Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 24-ohjelmalla ja tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin yhdensuuntaista varianssianalyysiä, Khiin neliötestiä, Spearmanin korrelaatiokerrointa sekä logistista ja lineaarista regressioanalyysiä. Jotta mediaattorianalyysin ehdot täyttyivät, tuli liikkumisvaikeuksien olla yhteydessä sekä masennusoireisiin että tyydyttämättömään liikunnan tarpeeseen ja tyydyttämättömän liikunnan tarpeen tuli olla yhteydessä liikkumisvaikeuksiin. Tutkittavista 14 %:lla tulkittiin olevan tyydyttämätön liikunnan tarve. Korrelaatiotarkasteluissa liikkumisvaikeudet olivat positiivisesti yhteydessä masennusoireisiin sekä naisilla (r=.28, p<0.01) että miehillä (r=.12, p<0.05). Liik-kumisvaikeudet olivat positiivisesti yhteydessä tyydyttämättömään liikunnan tarpeeseen nai-silla (r=.39, p<0.01) ja miehillä (r=.28, p<0.01) ja tyydyttämätön liikunnan tarve oli positiivisesti yhteydessä masennusoireisiin naisilla (r=.17, p<0.01), mutta ei miehillä. Korrelaatiotarkastelujen perusteella regressioanalyysit suoritettiin ainoastaan naisille. Liikkumisvaikeudet selittivät 12.1% (p<.001) masennusoireista ja ne lisäsivät riskiä tyydyttämättömälle liikunnan tarpeelle 4.7 kertaisesti verrattuna niihin, joilla liikkumisvaikeuksia ei ollut. Tyydyttämättömän liikunnan tarpeen ja masennusoireiden välinen yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä, joten tyydyttämätön liikunnan tarve ei siis välittänyt liikkumisvaikeuksien ja masennusoireiden välistä yhteyttä.

As a result of aging, the body undergoes various physiological changes that may lead to im-paired mobility. As a result of impaired mobility, the chances of self-sufficiency, social partic-ipation and meaningful experiences of life may decrease, which in turn can lead to a decrease in mood and the development of depressive symptoms. Many elderly people with mobility lim¬itations would like to increase the amount of physical activity in their daily lives, but the possi¬bilities for doing so are limited. When an individual wants to increase physical activity but does not feel it is possible, one can talk about an unmet physical activity need.

The aim of the study was to find out whether the mobility limitations of the elderly are related to the depressive symptoms and whether the unmet physical activity need acts as a mediator between the mobility limitations and the depressive symptoms. The data used in this research is drawn from “Life-Space Mobility in Old Age” study (LISPE), which was carried out in Jyväskylä in 2011-2015. The subjects (n = 848) were men and women aged 75-90. The data was analyzed with IBM SPSS Statistics 24 and statistical analysis methods used One-Way Anova, Chi-squared test, Spearman's correlation coefficients, logistic regression analysis and linear regression analysis.

Of the subjects, 14% were interpreted as experiencing unmet physical activity need. Mobility limitations correlated with depressive symptoms in both women (r = .28, p <0.01) and men (r = .12, p <0.05). Mobility limitations were positively related to the unmet physical activity need in women (r = .39, p <0.01), and in men (r = .28, p <0.01) and unmet physical activity need was positively related to depressive symptoms in women (r = .17, p <0.01), but not in men. Based on correlation analyses, regression analyses were performed only among women. Mobility lim¬itations explained 12.1% (p <.001) of depressive symptoms. The risk for unmet physical activ¬ity need was 4.7 times higher among those with mobility limitations compared to those who did not had mobility limitations. Association between unmet physical activity need and depressive symptoms was not statistically significant. Thus, the unmet physical activity need did not func¬tion as a mediator between mobility limitations and depressive symptoms among older people.