Ikääntyneiden ihmisten sosioekonomisen aseman yhteys tyydyttymättömään liikunnan tarpeeseen

Sosiaalinen eriarvoisuus on yleistä kaikissa ikäryhmissä, myös ikääntyneiden keskuudessa. Tuloerot ovat kasvaneet viime vuosina Suomessa ja erityisesti ikääntyneiden joukossa köyhyysriski on kasvanut. Yli 65-vuotiaista suomalaisista noin 33 % on pienituloisia. Tutkimusten mukaan ikääntyneiden heikon sosioekonomisen aseman on todettu olevan yhteydessä vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen ja osallisuuteen sekä lisäävän todennäköisyyttä sairauksien ilmenemiseen ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Fyysisen aktiivisuuden tason on todettu ikääntymisen myötä laskevan, mutta ikääntyneet itse haluaisivat olla aktiivisempia kuin mihin kykenevät. Tyydyttymättömällä liikunnan tarpeella tarkoitetaan tunnetta siitä, että henkilö haluaisi liikkua enemmän kuin kokee olevan mahdollista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko ikääntyneiden ihmisten sosioekonominen asema yhteydessä tyydyttymättömään liikunnan tarpeeseen ja tutkia selittääkö koetut kävelyvaikeudet tätä yhteyttä. Tutkimuksessa käytettiin suomalaista Life-Space Mobility in Old Age-tutkimuksen (LISPE) aineistoa, jossa tutkitaan ikääntyneiden kodin ja lähiympäristön piirteitä sekä niiden yhteyttä terveyteen, toimintakykyyn, elämänlaatuun ja elinpiirin laajuuteen. Tutkimukseen osallistui 848 75-90 vuotiasta Muuramen ja Jyväskylän kunnan asukasta. Sosioekonomisen aseman muuttujina käytettiin koulutuksen pituutta, koulutusastetta, ammattiluokkaa ja koettua taloudellista tilannetta. Tyydyttymättömän liikunnan tarpeen kysymiseksi muodostettiin dikotominen muuttuja ”Haluaisitteko lisätä ulkona liikkumistanne?” ja ”Olisiko Teillä mahdollista lisätä ulkona liikkumistanne, jos sitä suositeltaisiin?” kysymysten avulla. Tyydyttymätöntä liikunnan tarvetta kokenut halusi lisätä liikkumistaan, mutta koki ettei tähän ollut mahdollisuuksia. Analyysimenetelminä käytettiin kahden riippumattoman otoksen t-testiä, ristiintaulukointia ja Khiin neliötestiä (χ²) sekä logistista regressioanalyysiä. Tutkittavista lähes 14 % koki tyydyttymätöntä liikunnan tarvetta. Tyydyttymätöntä liikunnan tarvetta kokeneilla oli alhaisempi koulutusaste (p=0.041). Tyydyttymätön liikunnan tarve oli yleisempää taloutensa huonoksi kokevilla (p<0.001). Huonoksi taloutensa kokevista 47 % koki tyydyttymätöntä liikunnan tarvetta. Koulutuksen pituuden (p=0.058) eikä ammattiluokan (p=0.424) todettu olevan yhteydessä tyydyttymättömään liikunnan tarpeeseen. Kun malli vakioitiin koetuilla kävelyvaikeuksilla, ainoastaan keskikoulun käyneillä (OR 3.203, 95% LV 1.149 – 8.930) ja huonoksi taloudellisen tilanteensa kokeneilla (OR 2.955, 95% LV 1.064 – 8.209) säilyi yhteys tyydyttymättömään liikunnan tarpeeseen. Muissa malleissa yhteyttä ei havaittu. Tyydyttymätön liikunnan tarve oli yleisempää vähemmän koulutettujen ja huonoksi taloudellisen tilanteensa kokeneiden ikääntyneiden keskuudessa. Kävelyvaikeudet ovat yleisempiä heikossa sosioekonomisessa asemassa olevien ikääntyneiden keskuudessa, mikä osittain selittää tätä yhteyttä. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että koulutusaste ja koettu taloudellinen tilanne vaikuttavat tyydyttymättömään liikunnan tarpeeseen myös muiden tekijöiden välityksellä.