Yksinäisyyttä ja yhteenkuuluvuutta : yksinasuvien kuulumisen tunne ja onnellisuus

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yksinasuvien kuulumisen tunnetta sekä onnellisuutta. Kuulumisen tunnetta tutkitaan sillä, miten vahvasti yksinasuvat kokevat kuuluvansa eri sosiaalisiin yhteisöihin. Koska kuulumisen tunne on osa onnellisuutta, tarkastellaan myös koettua onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämään. Yksinasuminen poikkeaa yhteiskunnan perhekeskeisestä normista, minkä takia vertailen yksinasuvia puolison kanssa asuviin. Työn tarkoituksena on selvittää, kokevatko yksinasuvat yhtä vahvaa kuulumisen tunnetta ja ovatko he yhtä onnellisia kuin puolison kanssa asuvat. Aineistona työssä käytetään Suomi 2014- Kulutus ja elämäntapa-aineistoa (N=1351), jossa on kysytty suomalaisten kulutusasenteita ja elämäntapoja. Tässä työssä tarkastellaan aineistosta onnellisuutta, tyytyväisyyttä sekä sosiaalisiin yhteisöihin kuulumista koskevaa kolmea kysymystä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty varianssianalyysiä selvittämään, kuinka yksinasuminen sekä muut sosiodemografiset taustamuuttujat vaikuttavat onnellisuuteen, tyytyväisyyteen sekä yhteisöihin kuulumiseen. Tuloksista selviää, että yksinasuvat kokevat itsensä vähemmän onnellisiksi ja tyytyväisiksi elämäänsä kuin puolison kanssa asuvat. He myös kokevat vähäisempää kuuluvuuden tunnetta kysyttyihin yhteisöihin kuin puolison kanssa asuvat. Yksinasuminen selittää jonkin verran onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämään, mutta voimakkaimmin siihen vaikuttaa terveys. Onnellisuus näytti olevan yhteydessä myös yhteisöihin kuulumisen kanssa, sillä onnellisemmat ihmiset kokivat vahvempaa yhteenkuuluvuutta yhteisöihin. Kysyttyihin yhteisöihin yksinasuvat kokevat heikompaa kuuluvuuden tunnetta kuin puolison kanssa asuvat. Erityisesti perhe, mutta myös asuinyhteisö ja seurakunta ovat yhteisöjä, joihin kuulumista yksinasuminen vähentää. Osa yhteisöistä oli selkeämmin yhteydessä esimerkiksi ikään tai sukupuoleen.