Eriarvostava yksikielisyys

Tutkielma tarkastelee peruspalveluissa sekä maahanmuuttotaustaisille henkilöille suunnatuissa palveluissa esiintyviä kieli-ideologioita ja niiden seurauksellisuutta. Tutkielman tehtävänä on selvittää, mitä kieli-ideologioita peruspalveluissa sekä maahanmuuttotaustaisille henkilöille suunnatuissa palveluissa työtä tekevien ja maahanmuuttotaustaisten henkilöiden puheessa esiintyy ja mitä merkityksiä ne saavat. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu tutkimus- ja kehittämishankkeessa kerätystä erilaisissa peruspalveluissa ja maahanmuuttotaustaisille henkilöille suunnatuissa palveluissa työskentelevien työntekijöiden sekä maahanmuuttotaustaisten henkilöiden haastattelu- ja seminaaritallennepuheesta. Aineiston analyysissä on sovellettu sekä teoria-ohjaavaa sisällönanalyysiä että kategoria-analyysin keinoja. Tuloksista välittyy vahva yksikielinen näkökulma kieleen, joka sisältää stereotypisoivat tulkinnat suomen kielen vahvasta vallasta, oikeakielisen kielitaidon vaateesta sekä äidinkielisyydestä. Näiden perusteella rakentuu tulkinta institutionaalisissa kohtaamisissa syntyvistä yksikielisen kieli-ideologian perusteella muodostuvista toiseuttavasta poikkeavuuden kategoriasta ja osallisuuden esteitä määrittävästä ongelmakategoriasta. Näiden vastapuhetta pitää yllä osallisuutta mahdollistava kansalaisuuden kokemuksen kategoria. Tämä piti sisällään työelämään ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumisen mahdollistamisen sekä yksilön kielellisten resurssien näkemisen yhteisön voimavarana. Kansalliskielten, erityisesti suomen kielen osaaminen ja riittävä hallinta tulkitaan välttämättömäksi yhteiskunnassa vaadittavaksi taidoksi. Sen avulla oli mahdollista liittyä lähiyhteisöön, työllistyä sekä saavuttaa kokemus kansalaisuudesta, tasavertaisesta osallisuudesta. Kielen perusteella tehdyt eronteot olivat seurauksellisia. Ne mahdollistivat työelämästä syrjäyttämisen, eritasoisten palvelujen tarjoamisen ja tämän myötä eriarvoisen kohtelun. Monikielinen, usean eri kielen yhtäaikainen, käyttö ei ollut tunnistettu toimintatapa eikä maahanmuuttotaustaisten henkilöiden muun kuin suomen, ruotsin tai englannin kielen taito tullut tunnistetuksi osaamisena. Työntekijät pyrkivät kompensoimaan kommunikaatioon liittyviä vaikeuksia käyttämällä viestinnän apuna multimodaalisia viestintäkeinoja. Kansalaisuuden kokemuksen edellyttämää osallisuutta mahdollistaa kielellisen ”oikein puhumisen” sijaan ymmärretyksi tulemisen korostaminen. Monikielisyyden tunnistamisen ja sen käytön tunnustaminen yhdeksi mahdolliseksi kommunikaatiokeinoksi on osallistumisen kynnyksen madaltamisen keino.