Epätyypilliset työajat ja työntekijöiden hyvinvointi: Tutkimushankkeen loppuraportti 30.4.2019

Abstract

In this project we look at how post-industrial, service economy changes work and leisure practices, and what effect it has on the welfare of employees. We look at well-being from a social and health perspective. The topic is important, as much of the public debate on atypical working hours is based more on assumptions than on empirical research. The problem with previous surveys has been the reliable identification of atypical working hours. Traditionally, employees have been asked about their work hours at a general level e.g. during the previous month or week. In this study, we use the rich material provided by time-use studies to describe changes in the timing of work. Time use diaries can be used to create an overall picture of the daily and weekly working hours of employed persons i.e. how often people work on evening, night and weekend. The versatile information provided by time use data has been increasingly used in the international studies on working life, but so far the utilization of time-use data in Finland has been limited. In this report, we summarize the results of the research based on article manuscripts or published in the form of research articles. The results of the research project indicate a slow shift in the timing of work. The daily rhythm still rests on 'eight to four' or 'nine to five' working time norm. The weekly work cycle also continues to be based on a five-day week and a free weekend. The effects of atypical working hours were manifold. Especially the time fathers' spend with their children increased if he worked during atypical hours. Working on weekends affected other time use. Work during Saturdays and Sundays makes weekend time use more similar with weekdays. Atypical working hours were also found to increase the risk of divorce over a 10-year follow-up period. All in all, the results show that the role of atypical working hours is twofold: on the one hand, they create new and more equal opportunities for organizing everyday life, but on the other hand they also bring real risks.

Tässä hankkeessa tutkimme, miten jälkiteollinen, palveluvaltainen talous muuttaa työn ja vapaa-ajan käytäntöjä ja mitä merkitystä tällä on palkansaajien hyvinvoinnille. Tarkastelemme hyvinvointia sekä sosiaalisten suhteiden että terveyden näkökulmasta. Tutkimusaihe on ajankohtainen ja tärkeä, sillä iso osa epätyypillisiä työaikoja koskevasta julkisesta keskustelusta perustuu enemmän oletuksiin kuin empiiriseen tutkimustietoon. Ongelmana aikaisemmissa survey-tutkimuksissa on ollut epätyypillisten työaikojen luotettava tunnistaminen. Perinteisesti on kysytty iltatyön, yötyön tai viikonlopputyön tekemistä yleisellä tasolla esim. edellisen kuukauden jaksolla. Käytämme tässä tutkimuksessa erityisesti ajankäyttötutkimusten tarjoamaa rikasta aineistoa kuvaamaan työn ajoituksessa tapahtuneita muutoksia. Ajankäyttöaineiston päiväkirja-aineistoilla voidaan luoda kokonaiskuva suomalaisten päivittäisistä ja viikoittaisista työaikaprofiilista eli miten ilta, yö- ja viikonlopputyöstä muodostuu ajankäyttöä jäsentävä kokonaisuus. Ajankäyttöaineistojen tarjoamaa monipuolista tietoa on hyödynnetty kansainvälisessä työaikatutkimuksessa lisääntyvässä määrin, mutta tähän asti Suomessa ajankäyttöaineistojen hyödyntäminen on ollut vähäistä. Tässä raportissa tiivistämme tutkimuksen tuloksia, jotka perustuvat artikkelikäsikirjoituksiin tai joita on julkaistu tutkimusartikkelien muodossa. Tutkimushankkeen tulokset kertovat työn ajoituksen verkkaisista siirtymistä. Työn ajoitus on tilastoaineistojen valossa pysynyt teollisen normin mukaisena. Vuorokausirytmi nojaa edelleen ’kahdeksasta neljään’ tai ’yhdeksästä viiteen’ sijoittuvan päivittäisen työajan normiin. Myös työajan viikkorytmi perustuu edelleen viiden työpäivän viikkoon ja työstä vapaaseen viikonloppuun. Epätyypillisten työaikojen hyvinvointivaikutukset olivat moninaisia. Erityisesti isien lasten kanssa viettämä aika lisääntyi, jos työ ajoittui epätyypilliseen aikaan. Viikonloppuisin työskentely heijastui niin ikään työssäkäyvien muuhun ajankäyttöön. Tulosten perusteella työ viikonloppuisin merkitsee viikonlopun muuttumista ajankäytöllisesti arjen kaltaiseksi. Päivätyöstä poikkeavien työaikojen havaittiin myös lisäävän avioeroriskiä 10 vuoden seurantajaksolla. Kaiken kaikkiaan tulokset kertovat siitä, että epätyypillisten työaikojen merkitys on kahtalainen: toisaalta ne luovat uusia ja tasa-arvoisempia mahdollisuuksia arjen järjestämiseen, mutta toisaalta tuovat mukanaan myös aitoja riskejä.