Hyvää seuraa ja varhaista puuttumista : urheiluseuratoiminta nuorten sosiaalisen pääoman ja työelämävalmiuksien tukijana

Tässä liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu –tutkielmassa tutkittiin nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävän interventiohankkeen vaikutuksia. Hankkeen tavoitteena on ollut lisätä nuorten osallisuutta, opiskelumotivaatiota ja sosiaalisia resursseja tarjoamalla nuorille mahdollisuus työskennellä urheiluseurassa ja harrastaa maksuttomasti. Osa nuorista on osallistunut vapaaehtoistyöskentelyyn ottelutapahtumissa tai suorittanut työharjoittelujakson urheiluseurassa. Osa on ollut mukana seuran organisoimassa harrastefutistoiminnassa. Tutkielman tarkoitus on tarkastella, miten hanketoimintaan osallistuminen on tuottanut nuorelle sosiaalista pääomaa ja työelämävalmiuksia. Lisäksi pohditaan, mikä on näiden resurssien yhteys nuoren elämänhallintaan ja miten tämänkaltainen varhaisen puuttumisen menetelmä toimii nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy on yksi Suomen sisäpolitiikan tärkeimmistä tavoitteista ja siihen pyritään poikkitieteellisellä yhteistyöllä myöskin liikunnan alalla. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostui aiemman tutkimuksen tuloksista tutkimuksen pääkäsitteisiin liittyen. Tutkimuksen viitekehyksen muodostivat sosiaalisen pääoman, työelämävalmiuksien sekä elämänhallinnan ja varhaisen puuttumisen käsitteet. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus yhdestä suomalaisesta urheiluseurasta. Aineistonkeruun taustana toimivat kirjalliset tausta-aineistot sekä toiminnan havainnointi. Aineisto koostui puolistrukturoiduista teemahaastatteluista. Haastateltavat (n=15) ovat hanketoimintaan osallistuneita ammattikoululaisia nuoria. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimuksen keskeisimmät tulokset vastaavat kolmeen tutkimuskysymykseen. Nuoret kokivat saaneensa eniten sosiaalista pääomaa vuorovaikutuksessa ohjaajan kanssa. Turvallinen, luotettava ja rento aikuinen tarjosi sellaista sosiaalista tukea, mikä on nuorelle ammattikoululaiselle tärkeää. Työelämävalmiuksista eniten toiminnan myötä kehittyi nuorten asenne. Muutokset asenteessa heijastuivat myös toiminnan ulkopuoliseen elämään. Hankkeen onnistumista arvioitiin suhteessa varhaisen puuttumisen toimintamalleihin ja oikean kohderyhmän tavoittamiseen. Onnistunut ohjaajan rekrytointi on ollut yksi merkittävä ansio tälle hankkeelle. Primaariprevention kannalta kohderyhmän saavuttamisessa ollaan onnistuttu hyvin. Jatkossa huomiota tulisi kiinnittää lisää eri ryhmien sekoittamiseen, jotta nuoret saisivat enemmän uusia kontakteja. Lisäksi tulevaisuuden hankkeita suunnitellessa alkuarviointiin tulee panostaa, jotta toiminnan vaikuttavuutta voidaan arvioida luotettavasti.