Vallankäytön mahdollisuuksia lastensuojelun johtamisessa

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata johtavien sosiaalityöntekijöiden vallankäytön mahdollisuuksia johtamisessa lapsen edun edistämiseksi lastensuojelussa ja sosiaalihuoltolain mukaisissa varhaisen tuen palveluissa. Tutkimuksessa tarkastellaan eettisiä ristiriitoja aiheuttavia kunnan taloudellisten säästöjen vaikutuksia vallankäyttöön, jolloin lapsen edun toteutuminen voi estyä vallankäyttöä rajattaessa. Tutkimuksessa toimintakontekstina on kyselyyn ajoittunut sosiaali- ja terveyspalveluiden reformi, jota on perusteltu välttämättömänä uudistuksena. Tutkimus ei ota kantaa reformiin sinänsä, vaan sen kautta avautuu näkymä sosiaalityön ja lastensuojelun arkeen ja niihin sosiaalityölle ominaisiin vallankäytön ulottuvuuksiin, joilla on merkitystä lapsen edun toteutumiseen sekä sitä edistäen, mutta myös rajoittaen. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, joka toteutettiin webropol-kyselynä Sosiaalityön uraverkostossa lastensuojelun ja sosiaalihuoltolain mukaisten varhaisen tukipalvelujen johtaville sosiaalityöntekijöille 20.11.2018 – 8.1.2019. Tutkimusaineisto muodostui 14 vastaajan valikkovastauksista ja niihin liittyvistä perusteluista, jotka analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkimusvastausten vähäisyyden vuoksi tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, vaikkakin ne ovat samansuuntaisia muiden vastaavien, aiemmin laadittujen tutkimustulosten kanssa. Tutkimusta tulisi laajentaa lastensuojelun useammalle esimiestasoille ja täydentää haastatteluilla yksityiskohtien selvittämiseksi.

Johtavien sosiaalityöntekijöiden vallankäytön mahdollisuudet näyttäytyvät horisontaalisesti ja vertikaalisesti varsin laajoina ja hallinnan keinot moninaisina, mutta lapsen edun kannalta keskeisesti vaikuttaviin henkilöstöresursseihin valtamahdollisuudet ovat ylemmän johdon taholta rajattuja. Johtavien sosiaalityöntekijöiden esimiesasema työntekijätason ja ylemmän johdon välillä asettaa heidät vaikeaan eettiseen ristiriitatilanteeseen. Yhtäältä heillä on tiedossaan sosiaalityön monin osin kestämätön tilanne jatkuvan kiireen, ylisuurten asiakasmäärien ja työn ylikuormituksen vuoksi, mutta toisaalta organisaation ylempi johto ajaa poliittisten päättäjien vaatimuksia säästöjen aikaansaamiseksi. Lastensuojelutyön ja koko sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujen haasteet ovat niin mittavia, että ne eivät ole yksittäisten esimiesten ratkaistavissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta lapsen edun olevan vaarantunut lastensuojelutyössä. Sosiaalipalvelujen ja lastensuojelun rakenteet ja rahoitus tulee olla varmistettu kestävän pohjan rakentamiseksi lastensuojelutyölle. Keskeisenä muutosvaatimuksena on riittävien henkilöstöresurssin järjestäminen lastensuojelutyöhön. Julkisen vallan tehtävänä on huolehtia kaikkein heikommassa asemassa olevista lapsista lain vaatimusten mukaisesti.