Työrauhan ja käyttäytymisen tukeminen ADHD-oireisten oppilaiden arvioimana

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, eroavatko ADHD-oireisten oppilaiden kokemukset ei-ADHD-oireisten oppilaiden kokemuksista käyttäytymisen ja työrauhan tukemisesta. Lisäksi oltiin kiinnostuneita luokka-asteen ja sukupuolen vaikutuksesta oppilaiden kokemuksiin. Aineisto on osa Työrauha kaikille -interventiosta tehtyä tutkimusta ja sen otos koostuu yhteensä 817 oppilaasta. Tutkittavat olivat seitsemännen ja kahdeksannen luokan oppilaita. Oppilaat jaettiin ADHD-oireisiin ja ei-ADHD- oireisiin Strenghts and Difficulties Questionnaire –mittarin (SDQ) avulla. ADHD- ja ei-ADHD-oireisten, eri luokka-asteilla olevien oppilaiden sekä eri sukupuolten kokemuksia tutkittiin monimuuttujaisella varianssianalyysilla eli MANOV A:lla. ADHD- ja ei-ADHD-oireisten oppilaiden kokemukset työrauhan ja käyttäytymisen tukemisesta erosivat toisistaan. ADHD-oireiset oppilaat kokivat opettajien työrauhan tukemisen, tasapuolisuuden, positiivisen palautteen ja ohjeiden selkeyden heikommaksi kuin ne oppilaat, joilla ADHD-oireita ei ollut. Ryhmät eivät eronneet kokemuksissaan opettajien keskinäisestä erilaisuudesta työrauhan tukemisessa. Seitsemännen luokan oppilaat arvioivat opettajien toiminnan paremmaksi kuin kahdeksannen luokan oppilaat. Tytöt kokivat opettajan antaman positiivisen palautteen vähäisemmäksi kuin pojat. Tämän tutkimuksen mukaan ADHD-oireiset oppilaat kokevat työrauhan ja käyttäytymisen tukemisen muita oppilaita huonommaksi. Opettajien tulisi kiinnittää huomiota kaikkien oppilaiden riittävään tukemiseen. Oppitunnin hyvä struktuuri, selkeät käyttäytymisodotukset ja niiden toteutumisesta seuraava positiivinen palaute ovat hyviä keinoja ADHD-oireisten tukemisessa.