Opettajien kokemuksia syrjässä olevista oppilaista kouluyhteisössä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella opettajien kokemuksia syrjässä olevista oppilaista kouluyhteisössä. Tavoitteena on selvittää, mitkä asiat luokanopettajat kokevat olevan lasten syrjään jäämisen taustalla. Tutkimukseni on luonteeltaan laadullinen ja se pohjautuu narratiiviseen tutkimustapaan. Tutkimuksen lähtökohtana on temaattinen analyysi narratiivisesta haastattelusta. Tutkimukseen osallistui kolme luokanopettajaa Pohjois-Pohjanmaalta. Analyysin pohjalta opettajien kertomuksista muodostui kolme teemaluokkaa: haasteet vuorovaikutus- ja sosiaalisissa taidoissa, erilaiset oppilaat, sekä oppilaiden negatiivinen ja aggressiivinen käytös. Oppilaan syrjään jäämisen taustoiksi muodostuivat, oppilaan diagnosoitu kehityshäiriö ja kodin merkitys. Lisäksi opettajien kertomuksissa nousi vahvasti esille opettajan rooli syrjäytymisen ehkäisijänä. Tutkimuksen perusteella opettajat kokivat, että peruskoulussa lasten syrjään jääminen ei ole ongelma, joka tulee automaattisesti johtamaan lapsen kehityksen suunnan syrjään yhteiskunnasta. Lasten syrjään jäämistä ja siten syrjäytymisen uhkaa opettaja ja koulu pystyvät toiminnallaan ehkäisemään. Merkittävässä roolissa lasten syrjään jäämisen ehkäisyssä on myös eri toimialojen varhainen puuttuminen, sekä lasten sosiaalisten- ja vuorovaikutustaitojen tukeminen sekä kehittäminen.